Niin se maailma voi muuttua unkarilaisen taidepunkbändin ympärillä. Yksi ensimmäisistä näkemistäni keikoista oli Vágtázó Halottkémek Karkkilan Pohjanpirtillä joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Tapahtuma oli muistaakseni Suomi-Unkari-seuran järjestämä. Nyt viime vuodet sekavassa tilassa olleen ja nimensä lyhentäneen yhtyeen kahdeksannen albumin julkaisee täkäläinen Ektro Records. Vahvasta itäeurooppalaisesta perimästään huolimatta VHK:tä voi pitää globaalina vaihtoehtobändinä, onhan esimerkiksi sen tunnetuimman levyn Jumping Out The World – Instinct! (1991) julkaissut Jello Biafran Alternative Tentacles.
Avointa mieltä Bite The Starsin! kuunteleminen toki vaatii. Jo kahdeksanminuuttinen Handshake-avausraita on sellaista noitarummun pärinää, että enemmän se etnomusikologeja kiinnostaa kuin obskuureja möykkäsuosikkeja etsivää satunnaiskuluttajaa. Myös folk-vaikutteet ovat niin ilmeisiä, että länsimaiseen rokkiperinteeseen kuuluvat palaset ovat vähissä.
Musiikin tekemisen irrallisuudesta tämä levy on hyvä esimerkki. Jälkijättöisesti on helppo kuulla, että bändi oli kotimaassaan Unkarissa kielletty vuoteen 1986 asti. Se on selvästi opettanut tekemään asioita vain sydämen mukaan, kun vapaus koittaa.
Jos CMX olisi Veljeskunnan (1991) jälkeen hurahtanut pelkkään psykedeliaan, se voisi kuulostaa nyt jotakuinkin tältä.