VIOLA: Tearcandy

Viola on yksi maamme lupaavimmista uusista nimistä, eikä Tearcandy-pitkäsoitto muuta tilannetta mihinkään. Toivoin Violan mielenkiintoa herättäneiden pikkulevyjen jälkeen kypsyneen nopeasti uudelle tasolla, mutta toiveeni jää ennenaikaiseksi. Helsinkiläisbändin debyyttipitkäsoitto on tyylikäs kokonaisuus, jolta löytyy muutama hieno kappale, mutta ei sen enempää. Musiikillisten esikuvien vaikutteiden jalostamisesta on vielä pitkä matka suunnannäyttäjäksi.

Yksi Violan kompastuskivistä on Tearcandyn tuotantopuolella. Levyn kappaleet on järjestään kirjoitettu hiljalleen kasvavan kaaren mukaisesti – eli niiden tarkoitus olisi loppua kohden kasvaa dramaattisiin mittoihin – mutta tämä paisutus ei toimi kunnolla. Pelkät volyymin nostot ja tihenevät kosketinsoitinmatot eivät jännitettä lisää.

Parhaiten Viola onnistuukin, kun se uskaltautuu rikkomaan tuttua kaavaa. Nuclear Beachin loppupuolen seisauttava kitarointi ja antaumuksellinen laulutulkinta ovat juuri sitä, mihin bändin tulisi jatkuvasti tähdätä. Myös lopetuskappaleessa Three Minutes Later yhtye tavoittaa peräänkuuluttamansa herkkyyden tunteen.

Puutteistaan huolimatta Tearcandy on piristävä poikkeus nukkavieruissa indiekuvioissa. Sen kunnianhimoiselle tähtäykselle kohti isoa soundia on nostettava hattua, mutta vielä asetetut kriteerit ovat liian kovat.