VIOLA: Wonderabilia

Goottimainettako tässä yritetään lopullisesti karistaa vai miksi Violan kolmoslevyltä puskee tanssittavia klubihittejä toisensa perään? Wonderabilia jatkaa siis loogisesti curemaisen haikeasti maalailevalta Tearcandy-debyytiltä alkanutta piristymistä.

Wonderabilialla Riku ja Tommi ovat onnistuneet muovaamaan melko yhtenäisen kokonaisuuden niistä elektronisista aineksista, mitkä vielä Anything Can Stop Us -albumilla (2005) tuntuivat hajanaisilta. Soundin yhtenäistymiseen on selkeä ratkaisu: levyllä ei kuulla juuri lainkaan kitaraa, mikä on aiemmin ollut iso osa Violaa. Sen sijaan sen täyttävät konebiitit, kosketinkerrokset, sekä värikkäästi äänikuvaa piristävät samplet ja muut pienet tehokeinot.

Unreal Life, Always The First Steps ja Outsider Code ovat mielenkiintoisesti rakennettuja, New Orderin ja Pet Shop Boysin hengessä pumppaavia diskohittejä, mutta levyllä on rasitteensakin. Slovarit ovat jähmettyneet kalseiksi patsaiksi, oli kyseessä sitten Planet Struckin mahtipontisuus tai Starlight And Furtherin pianoherkistely.

Paikoin hyvinkin hektisesti jyskyttävästä konebiitistä huolimatta Wonderabilia ei muuta miksikään sitä tosiseikkaa, että Viola on surullinen yhtye. Sen takaavat Rikun melodiat ja etenkin hänen pehmeä ja pohjattoman alakuloiselta kuulostava äänensä.