W.A.S.P.: Helldorado

W.A.S.P.
Helldorado
Snapper

W.A.S.P. palaa juurilleen. Aikamatka ei pysähdy kahden ensimmäisen levyn kohdalle, vaan Blackie ja Chris hakevat muutosta edellisen albumin koneellisiin pelkosoundeihin palauttamalla mieliin demojensa rockaavan ilonpidon.

Blackie sävelsi nimibiisin ja ihastui siihen niin totaalisesti, että väsäsi samalla kaavalla lähes identtisiä intoiluja. Don't Cry (Just Suck), Dirty Balls ja osin Can't Die Tonight ovat samoille pohjille pienin muutoksin rakenneltuja jatkoja. Eikä monistus edes lopu siihen: lyhyelle levylle on pitänyt laittaa Helldorado-biisi kahteen kertaan. Vaikka Hot Rods To Hellin perässä onkin merkintä Helldorado Reprise, Blackien motiivit ihmetyttävät. On surullista, että Blackien kaltaisen veteraanin ainoa keino viedä kertosäkeitä on huutaa samoilla äänenpainoilla niin paljon kuin lähtee ja tuplata sitten hihkaisunsa.

Helldorado merkitsee myös W.A.S.P.:in kullihuumorin paluuta. Siitähän bändi on kuuluisa. Mutta joku raja Blackienkin olisi hyvä itselleen säätää. Kun äijä huutaa Don't Cry (Just Suck)-biisissä imemiskutsunsa ja kuittaa päälle että "no you're never too young", ei enää paljon naurata. Blackie ei taida olla koskaan liian vanha tekemään itsestään pelleä.