W.A.S.P.: The Neon God Part One: The Rise

W.A.S.P.
The Neon God Part One: The Rise
Sanctuary

Blackie Lawlessin ja W.A.S.P:n 90-luvun puolivälin jälkeen julkaistut levytykset eivät ole kirvoittaneet ylistäviä kommentteja. Edellisen levyn jälkeen bändiltä suorastaan vaadittiin selkeää muutosta, ja tässä sitä tulee.

Bändin uusin levy on eräänlainen teemalevy. Blackie on rakentanut levylle kehystarinan orpopojasta, joka havaitsee omaavansa kyvyn manipuloida muita ihmisiä. Ajan myötä poika saa joukon seuraajia ja hänestä kehittyy 2000-luvun synkkä messias.

W.A.S.P. on suunnannut perimmäisten kysymysten äärelle. Kieltämättä Lawlessin hanke on kunnianhimoinen ja osin onnistunutkin. Kehystarina ja sen pohjalta kirjoitetut laulujen sanoitukset antavat ajattelemisen aihetta, mutta Lawlessin ja muun bändin kunnianhimo ei riitä viemään hanketta loppuun saakka.

The Neon Godin ykkösosa tavoittelee rock-oopperan tapaista asetelmaa, mutta W.A.S.P. ei ole rakentanut kappaleita samaan tapaan temaattisiksi kuin sanoituksia. Viime aikoina bändiä on moitittu huonoista sävellyksistä ja tuntuu siltä kuin teemalevyn turvin yhtye kuvittelisi voivansa lunastaa paikan uusille kappaleilleen, jotka ovat vieläkin heikompia kuin edeltävällä levyllä.

W.A.S.P:n huippuhetket ovat nyt todella vähissä. Kokonaisuutena The Neon Godin ykkösosa ei kappaleidensa osalta tarjoile juuri minkäänlaisia jännitteitä ja sävellyksiä vaivaa kummallinen sekavuus ja linjattomuus. W.A.S.P. ei ole ennenkään juhlinut kummoisillakaan soundeilla, mutta nyt tuotannon epäonnistuminen muodostuu selkeäksi haittatekijäksi. Jos tavoitteena on ollut haikailla 70-luvun rock-oopperoiden tänä päivänä epämääräisiltä kuulostavan soundimaailman perään, bändi osuu tikkataulun reunaan.

The Neon Godin on määrä saada jatko-osa kesän aikana. Ykkösosan perusteella sen varaan ei uskalla laskea suuriakaan toiveita.