THE WATERBOYS: Universal Hall

The Waterboys määritteli lähes 20 vuotta sitten kolmella ensimmäisellä albumillaan sielukkaan laajakankaisen Ison Musiikkinsa. Bändin nokkamies Mike Scott löysi tämän jälkeen itsestään sisäisen folkmuusikon risteillen pitkin 90-lukua rockin ja kansanmusiikillisuuden väliä. Kahden omalla nimellään julkaistun albumin jälkeen Scott toi Waterboysin takaisin vuoden 1999 rujosointisella A Rock In The Weary Landillä.

Ensimmäisen soololevynsä Bring 'Em All Inin syntysijoilla Skotlannissa, Findhorn Foundationin hengellisessä yhteisössä tehty Universal Hall yhdistää hienolla ja uutta luovalla tavalla Mike Scottin ja Waterboysin menneisyyttä. Levyn akustisen sointi on korostuneen folkinen ja yksinkertaista kauneutta tulvivat melodiat viestittävät jopa Waterboysin ensimmäisiä albumeja suurempaa hartautta. Universal Hallin lauluissa ollaan maailman valon ja suuren hengen vaikutuspiirissä.

Kappaleiden teemat ovat niin spirituaalisia, että kyynisenä päivänä koko levyn voisi sivuuttaa samalla olankohautuksella, jolla Bob Dylanin uskonnollisen kauden albumit pyrittiin aikanaan mitätöimään. Mike Scottin sävellysten herkkyyttä, lyriikoiden niukkuutta ja tulkintojen arvokasta vähäeleisyyttä on toisaalta myös helppo ihastella. This Light Is For The World, Silent Fellowship ja Ain't No Words For The Things I'm Feeling ovat yksinkertaisesti upeita lauluja. The Dance At The Crossroads on albumin ainoa suoranainen kansansävelmä ja tälle ajalle tehdään yksinäinen myönnytys koneiden ja ankarasti preparoidun lauluosuuden vuoksi räikeästi ympäristöstään erottuvalla Seek The Lightilla.

Vaikuttavan Universal Hallin ydin kiteytyy E.B.O.L.in salaperäiseen kirjainyhdistelmään. "An eternal being of love" on se suuri voima, jota Waterboys jokaisella äänellään edustaa.