Kate Bushin avaamaa ja Tori Amosin vahvistamaa latua hiihtelee tätä nykyä hurja määrä biisintekijöitä, joiden näkemys popin teosta on mukavalla tavalla viistoa ja vinksahtanutta. Joukkoon lukeutuu myös Kanadassa syntynyt ja sittemmin Ruotsiin asettunut Wendy McNeill.
Mitä aikalaistekijöihin tulee, vertautuu hänen viides albuminsa koko lailla suoraan Joanna Newsomin hienoon Have One On Me -pakettiin (2010). Sekä sisältö- että muotoasiat ovat virkeällä For The Wolf, A Good Mealilla siis kunnossa. Toisaalta niitä on tässäkin tapauksessa aika lailla mahdotonta erottaa toisistaan. Tämä levy ei tenhoaisi samalla tavalla, jos polkuharmonin tilalla soisi esimerkiksi DX-seiska.
Toteutus leimaakin McNeillin tasokkaita biisejä vahvasti. Ihmekö tuo, kun aineksina on niin vahvoja elementtejä kuin psykedeelistä uusfolkia ja ajatukset esimerkiksi Kurt Weillin suuntaan – ja sitä kautta suoraan Tom Waitsin tontille – vievää näyttämömusiikkia.
Jos Björkistä piirtää janan Brechtiin, asettuu Wendy McNeill aika lailla keskelle viivaa. Eikä se ole lähemmin tarkasteltuna ollenkaan hassumpi paikka oman musiikkileirin perustamiseen.