WESTMAN: Kaikella kunnioituksella

WESTMAN
Kaikella kunnioituksella
Poko

Hyvänä cover-versiona on yleisesti pidetty sellaista, jossa alkuperäiseen kappaleeseen tuodaan jotain uutta. Tehdään siitä omannäköinen tai ainakin sovitetaan sitä niin, että siihen koskeminen saadaan perustelluksi. Brightboyn riveissä tunnetuksi tullut Antti Westman kääntää tämän asetelman päälaelleen tunnetuista suomirock-kappaleista koostuvalla albumillaan.

Kappaleet on toden totta sovitettu ansiokkaasti, paikoin erittäin taitavastikin. Puolivillaiseksi lopputulosta ei voi soimata. Mutta tarvitaanko Eppu Normaalin Poliisi pamputtaa taas -kappaleesta kantriversiota? Tai Popedan Kuumasta kesästä harrasta balladia? Koska uudet sovitukset poikkeavat suunnattomasti jo laulujen teksteistä, alkuperäisestä hengestä puhumattakaan, välittyy levystä pikemminkin näsäviisas kuva. Ikään kuin testaillaan, mistä saataisiin hassuin yhdistelmä. Ja jos levyn nimeä haluaa uskoa, on mopo mutkassa kaatunut ojaan.

Parhaimmillaan Westman on silloin, kun hänen versionsa ovat lähinnä alkuperäisten sovitusten ajanmukaistamista. Tähän kaiketi viittaa miehen lausunto, että hän haluaa tehdä versioimistaan kappaleista aiempaa parempia. Riipaisevan kauniit Helppo elämä (Juliet Jonesin Sydän) ja Yön Särkynyt enkeli eivät tätä albumia kuitenkaan pelasta. JJS-kokoelman levyhyllystä se inspiroi kuitenkin poimimaan.