THE WHYTE SEEDS: Memories Of Enemies

Göteborgilaisviisikon debyyttialbumi julkaistiin kotimaassaan jo viime lokakuussa, mutta kun levy on mainio ja bändi livenä ilmeisesti erittäin napakka, niin julkaisualue epäilemättä laajenee tästedeskin.

Mattias Glavån tuottama, viikossa äänitetty Memories of Enemies todistaa vanhanaikaisen nopean toiminnan energisoivasta vaikutuksesta. Levy on ehjä pläjäys ripeää rockia, joka ammentaa punkin ja 60-luvun purkan ohella yhtä lailla The Beatlesin koko urasta kuin varhaisesta Oasiksesta muutenkin kuin Axl Robachin Lennonia ja Liam Gallagheria peilaavassa laulusoundissa.

Jäntevän tarttuvat piisit ovat pääasiassa (Soundtrack Of Our Livesissa tuuraushommia tehneen) kosketinsoittaja Olle Hagbergin käsialaa. Kitaroinnissaan erinomaisesti asiassa pysyvä Björn Synneby vastaa kolmesta raidasta maukkaasti psykedelisen XX/XY:n olessa Robachin ja Hagbergin yhteistyötä. Levyn rouheva sointi on ilmeisen harkitusti tietyllä tapaa piukka, kuin pienessä tilassa tapahtuva. Se sopii meiningin nuorekkaaseen välittömyyteen hyvin.

Laulut ovat ällistyttävän kovaa tasoa järjestään. Ainakin heti ensimmäiseksi sijoitetut Black Key Song ja Lost My Love sekä The Beatlesin Do You Love Me -tyyppisellä portaittaisella harmonianostolla hurmaava Slow Motions ja strokesmainen, mutta ärtsymmin rokkaava Shallow Life hipovat klassikkosarjaa. Hiukan The Small Facesin psykedeliakaudesta muistuttavat nimiraita ja Came Down Hard osoittavat homman toimivan hitaanakin.