WITCHERY: Witchkrieg

Arvio julkaistu Soundissa 6/2010.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.

Pitkästä aikaa Witcherystäkin kuulee. Ruotsalaisbändin levytystahti kulkee etanan lailla, sillä edellinen levy Don´t Fear The Reaper ilmestyi neljä vuotta sitten ja sitä edellinen Symphony For The Devil vuonna 2001.

Arvio

WITCHERY
Witchkrieg
Century Media

Pitkästä aikaa Witcherystäkin kuulee. Ruotsalaisbändin levytystahti kulkee etanan lailla, sillä edellinen levy Don´t Fear The Reaper ilmestyi neljä vuotta sitten ja sitä edellinen Symphony For The Devil vuonna 2001.

Harvakseltaan levyttävän komppanian uutukaiseen on ladattu kovia odotuksia. Witchkriegin avaavan nimiraidan myötä ne alkavat rapista. Witchery pyörittelee riffejä kovin perinteiseen tyyliin. Aloitusraita vaikuttaa vaisulta, vaikka siinä Kerry King käykin vierailemassa.

Pojat parantavat loppua kohden. Witchery ei tavoittele rajuutta, vaan pikemminkin sävykästä ja ilmaisullisesti väkevää kokonaisuutta. Alkukankeuden jälkeen levyllä alkaa tapahtua pieniä asioita, jotka johdattelevat kohti From Dead To Worsea, ja levyn päämäärä selviää. Witchery alkaa leikkiä paalutuskonetta ja ryhtyy junttaamaan riffejä kalloon jämeryydellä, jossa pelkille pajavasaroille ei ole sijaa. Näin Witchkrieg alkaa tuntua vatsanpohjassa asti, ja vaikka bändi panostaa myös tyylikkääseen ulospanoon, biisien tanakkuus ajaa kaiken ohi.
Witchkrieg ei sittenkään ole kokonaisuutena loistelias, sillä riffien iskevyys alkaa hiipua levyn päätöksen lähestyessä. Kultajyvät ovat silti arvokkaita poimittaviksi.

Lisää luettavaa