WOLFMOTHER: Cosmic Egg

WOLFMOTHER
Cosmic Egg
Modular

Vuoden 2005 Wolfmother-levyn svengaavaan retroheviin tykästyneiden ei tarvitse huolestua. Vaikka kaikki bändin jäsenet nokkakukko Andrew Stockdalea lukuunottamatta on vaihdettu uusiin, musiikki on pysynyt. Sama Zeppelin/Sabbath -tributointi jatkuu Kosmisella Munalla. Äänivalliin on tullut annos lisää modernia lihasta ja Kyuss-henkistä stonerpörinää, mutta Stockdale ja vaihtuvat hipit elävät ikuista ja ihmeellistä 1970-lukua.

Eeppisestä metallisuudesta voimalliseen balladeeraukseen heittelehtivä albumi on miellyttävän kirkasotsainen. Se vierailee jatkuvasti myös ”epäcooleilla” tyylitonteilla kuulostamatta itsetietoiselta genreviittailulta. Wolfmother ei halua esitelmöidä kuinka tehdään pömpöösi heviballadi, se haluaa soittaa pömpöösin heviballadin.

Bändiä voi helposti kritisoida siitä, ettei se omaa esikuviensa mullistavaa ja uutta luovaa nerokkuutta. Silloin kampittaa itsensä diggailemasta hemmetin toimivaa, ja hetkittäin omaperäiseksi yltyvää jytärokkia. Uudet Zeppeliinit, Sabbathit ja Kyussit ovat aika harvassa. Wolfmotheria tylsämielisempiä perässähiihtäjiä riittää kyllä.

Cosmic Egg on debyyttiä tasalaatuisempi biisikasa. Ässäriffejä, miellyttäviä melodioita, dynaamisia sovitusideoita ja svengaavaa soittoa riittää koko matkalle. New Moon Rising, Sundial, 10,000 Feet, Pilgrim ja Violence Of The Sun ovat kaikki kirkkaita huippukohtia.