– Meillä on ollut alusta asti aika suoraviivainen suunnitelma miten edetään julkaisujen kanssa ja missä tahdissa, kertoo laulaja Iiris Rusi.
– Toivottavasti vapun aikoihin julkaistava kahdeksas kasetti-ep kuuluu 9-osaiseen sarjaan, jonka jälkeen on tarkoitus tehdä best of -täyspitkä kasettitriptyykin parhaista kappaleista.
– Se voi olla sitten loppuvuodesta tarjolla muussakin muodossa kuin vain kasettina ja diginä. Kasetti valikoitui ep-sarjan formaatiksi, koska sen käytännöllisyys ja historia puhuttelee meitä. Kasettia myydään myös mukavasti nykyään.
Bändin nimi on kovin alakuloinen ja sen fiilis tuntuu elävän myös teksteissä. Mutta voiko se olla myös rajoittava tekijä? Onko mahdollista identiteettikriisiä luvassa, jos yhtäkkiä syntyisikin iloisempia ralleja?
– Meiltä on itse asiassa tulossa lähiaikoina kesäbiisi, joka on yllättävän positiivinen! En usko että ihan helposti tulemme kuitenkaan tekemään superpositiivisia biisejä, pieni taite alakuloon tai sen mahdollisuuteen tulee varmasti aina säilymään. Tykkäämme kuitenkin kontrastista joka syntyy melankolisten lyriikoiden ja duurivoittoisten rallien välille. Ei tämä alakulo mitenkään tarkoitushakuista ole, ja pidätämme oikeuden muutoksiin.
”Ei tämä alakulo tarkoitushakuista ole, ja pidätämme oikeuden muutoksiin.”
Yhtyeen alkupiste on määriteltävissä kahden vuoden taakse, mutta yhteistä historiaa soittajilla oli jo ennestäänkin. Iiris kertoo, että tavoitteena oli päästä treenikämppää pidemmälle eli tavoitteisiin kuului muutakin kuin kavereiden kesken kaljoittelu ja jammailu. Kun henkilökemiatkin kohtasivat, selvittiin alkuhankaluuksista vähällä vaivalla.
Omaan korvaan erityisen kivaa on bändin ysärihenkinen tyylivalinta, joka ei kerrankin ilmene tylsämielisenä skeittipunk-kaahauksena.
– Se voi olla peruja orgcore-fanittelusta. Kitarapoppivaikutteet ja häivähdyksiä goottitouhuista tulee myös herkästi läpi, vaikka peruspunkrock pohjakalliona onkin.
Kun vertaa satunnaisotannalla seiskakassua aiempaan tuotantoon, on se ehdottomasti terävintä kamaa tähän mennessä. Kehityksen takaa löytyy kursailematon asenne. Ei tarvitse tehdä heti täydellistä, mutta tekemällä oppii.
– Meillä on käytössä sanonta ”Älä tee täydellistä, tee valmista”. Biisit kokoon ja äänittämään. Kun jokin kappale on tehty valmiiksi, sen paremmuutta on helpompi arvioida. Pitää tietää mitä voi jatkossa tehdä paremmin, eikä sitä voi tietää tekemättä virheitä. Aina on varaa kehittyä.
Huolia ja Murheita tullaan kuulemaan tiiviisti myös jatkossa, sillä bändi aikoo pitää kovaa tekemisen tahtia yllä tulevaisuudessakin.
– Ei meillä ole oikein syytä jarrutella. Meillä on hyvä tiimi ja yhteishenki, ja tekeminen yhdessä on mielekästä. Nautimme treenaamisesta ja keikkailusta, ja haluamme tehdä tätä niin paljon kun mahdollista. Suunnitelmia on ja suoraviivainen, mutta toisinaan epätarkka tiekartta niiden toteuttamiseen.
Tutustu: facebook.com/huoletjamurheet/
Teksti: Antti Luukkanen
Julkaistu alun perin Soundin numerossa 4/2018
Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:
Hups! Emme löytäneet lomakettasi.
Seuraa myös Soundin Tarkkailuluokka-soittolistaa, jolta löydät sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: