Tarkkailuluokka | Jere Valkonen: Aina ei voi varjella konsonanssia

Jere Valkonen uskaltautuu kokeilemaan folk popissaan rohkeasti uutta maaperää, kuten Valkoisia tulppaaneja osoittaa.
Johannes Erkkilä

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Laukaasta lähtöisin oleva, nykyisin Kellokoskella vaikuttava Jere Valkonen on punk- ja gospel-juuret omaava singer-songwriter. Valkosen musiikki on pohjimmiltaan kitaran varaan rakentuvaa folk popia, mutta kappaleet kuten Valkoisia tulppaaneja osoittavat, että mies osaa parhaimmillaan rikkoa totuttuja kaavoja hyvin rohkealla otteella.

– Pikkupoikana kävin haitaritunneilla jonkin aikaa, kunnes kutosluokalla löysin Kurt Cobainin ja sähkökitaran. Ensimmäinen bändini olikin yläasteella perustettu punk-bändi Teemu Laitinen & Jazz Eläimet, jonka yksi hiteistä oli Penan ja ruohonleikkurin välinen traaginen rakkaustarina. Tuolloin soitin myös bassoa ja kitaraa seurakunnan kuorossa, mikä teki esiintymisestä arkipäiväistä ja kehitti muusikkouttani suuresti, Valkonen kertoo musiikillisesta taustastaan.

Herätyskristillisessä seurakunnassa nuoruutensa viettäneen Valkosen ensimmäiset laulut syntyivät tarpeesta käsitellä henkilökohtaisia jaakobinpaineja.

– Uskoin vähän, epäilin paljon ja tästä ristiriidasta syntyi ahdistuneen nuoren miehen vuodatuksia, jotka oli varmasti tarpeellista tehdä silloin. Usko määritti minua lauluntekijänä ja ihmisenä pitkään, mutta hiljalleen väsyin sen tuodessa elämääni enemmän ahdistusta kuin iloa. Koko tätä prosessia olen taltioinut lauluihini, lauluntekijä kuvailee tarinaa, jossa on paljon samaa kuin hänen esikuvikseen kertomiensa Johnny Cashin ja Leonard Cohenin elämissä.

Valkonen kertoo saaneensa Joose Keskitalon musiikista rohkeutta kirjoittaa lauluja mistä vain ja kokeneensa Matti Johannes Koivun Toisen maailman nimi -levystä kumouksellisen kokemuksen.

– Soundini muotoutumiseen viime vuosina ovat vaikuttaneet vaikkapa Bon Iverin outoilut, Nick Caven Skeleton Tree, Elbow, Tom Waits, Gungor ja Sufjan Stevens. Mikko Joensuun levytrilogia iski isosti, eikä vähiten uskonkriisiinsä samaistumiseni vuoksi.

”Usko määritti minua lauluntekijänä ja ihmisenä pitkään, mutta hiljalleen väsyin sen tuodessa elämääni enemmän ahdistusta kuin iloa. Koko tätä prosessia olen taltioinut lauluihini.”

Kappaleita kirjoittaessa Valkonen lähtee liikkeelle teksteistä. Häne kertookin tuntevansa olevan oikealla lähteellä saadessaan jostain fraasista kylmiä väreitä. Jos ei värise, niin ajatusta pitää yhä työstää.

– Huomaan olevani teksteissäni häpeilemättömästi henkilökohtainen ja vilpitön, parhaimmillani empaattinenkin. Säveltäminen on mystinen prosessi, enkä tietenkään tiedä miten se tapahtuu. Etsiskelen puhuttelevia sointukulkuja ja lähden laulamaan niiden päälle, kunnes melodian ja sointujen fuusio koskettaa.

Pian finaalissa olevalla 2010-luvulla Valkonen on ennättänyt tehdä musiikkia muun muassa ”oudossa progefunkgarage-eläin”-yhtye Llamassencen riveissä. Lisäksi hän vaikuttaa Taivas-nimisessä pop-yhtyeessä, joka on julkaissut toistaiseksi pari sinkkua ja lisää on luvassa, kunhan ”kolme faijaa Lahti-Espoo -akselilla saa aikataulut äänityssessioihin sovitettua”.

”Huomaan olevani teksteissäni häpeilemättömästi henkilökohtainen ja vilpitön, parhaimmillani empaattinenkin.”

Jos sinun täytyisi kuvailla musiikkiasi neljällä emojilla, niin mitkä emojit valitsisit?

Jere Valkonen vastaa: 😭 Itkuemoji: ”En ole laskelmoiva ihmisten itkettäjä, mutta jostain syystä suruisat sävelet tuntuvat suloisilta.”

♾ Äärettömyysemoji: ”Musiikissani tavoittelen kuuta taivaalta ja elämän tarkoitusta kellahtaneen kasin kehältä.”
🖼 Tauluemoji: ”Toivon laulujeni maalaavan vaikuttavia kuvia kuulijain mielten silmille.”
🎸 Kitaraemoji: ”Soitin, joka inspiroi laulunkirjoitukseen uudelleen ja uudelleen (tällä hetkellä akkarin des-vire on ’the shit’).”

Mitä suunnitelmia sinulla on vuoden 2020 varalle?

– Ensimmäinen kokopitkä albumini tulee pihalle keväällä/alkukesästä ja kevään aikana julkaisen siltä vielä pari sinkkua juuri ilmestyneen Laulun lisäksi. Levynjulkkarikeikkoja on tietenkin luvassa ja kesän jälkeen katseeni alkaa kääntyä pikku hiljaa kakkosalbumin luomiseen. Apurahasäätiöt – I’ll be in touch.

Klassikkokysymys: Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

– Viiden vuoden päästä olen hyvässä paikassa ihmisyyden ja laulunkirjoituksen suhteen, saaden tehdä musiikkia sen eri muodoissa työkseni. Autan myös tuolloin 7-vuotiasta Aatos-poikaani ilolla ensimmäisissä matikanläksyissään, Valkonen visioi.

———

Tämän Tarkkailuluokan myötä allekirjoittanut haluaa kiittää kaikkia juttusarjan lukijoita kahden kuluneen vuoden ajalta. Ennätin esitellä joulukuun 2017 ja joulukuun 2019 välillä Soundi.fi:n Tarkkailuluokassa yli sata toinen toistaan kiinnostavampaa artistia. Kiitos kaikille artisteille ja kaikille juttusarjaan ehdokkaita lähettäneille. Tarkkailuluokka jatkaa yhä elämäänsä Soundissa! -Mirko Siikaluoma

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: