Kuten tunnettua, AC/DC-solisti Brian Johnson joutui jättämään yhtyeen kesken Rock or Bust -kiertueen alati pahenevien kuulo-ongelmiensa vuoksi vuoden 2016 alkupuolella. Miehen, samoin kuin koko yhtyeen tulevaisuus oli Guns N’ Roses -laulaja Axl Rosen kanssa viimeistellyn rundin jälkimainingeissa hämärän peitossa. Kokemus yhdistettynä siviilielämän menetyksiin oli Johnsonille rankka paikka.
”Kun [kuulonmenetys] tapahtui, se tapahtui äkkiä”, Johnson selvittää Apple Musicin tuoreessa haastattelussa. ”Tai no, se yltyi. Tiesin sen pahenevan jatkuvasti. Sitten olinkin yhtäkkiä tilanteessa, jossa jouduin lopettamaan [esiintymisen] — minua kehotettiin lopettamaan. Se on kauheaa ja julmaa. Olet yhtäkkiä itsekseksi. Sinulla on perhe, mutta se on mennyttä. Samaan aikaan minun piti olla realistinen asian suhteen. Ajattelin, että ’Tämä ei ole tappavaa. Minulla on edelleen terveyteni. Olen todella onnekas että olen selvinnyt elämässä tähän asti.’ Taisin olla silloin 68-vuotias, joka on kuitenkin jo melko korkea ikä. Kun katsoin ympärilleni, huomasin monien ihmisten, ystävieni, menehtyneen. Samalla viikolla kun tämä tapahtui minulle, paras ystäväni menehtyi syöpään 59-vuotiaana. Se oli kuin tuplaisku palleaan. Koko tilanne oli karmaiseva. Minun täytyi vain kestää ja yrittää luovia noiden aikojen läpi.”
”Se oli tuskallista ja kauheaa, mutta kuten olen sanonut aiemminkin, kukutin murheeni viskipulloon parin kuukauden ajan”, Johson tunnustaa. ”Niin tein. Se oli kivutonta. En ottanut lääkkeitä tai käynyt psykiatrilla — tai tehnyt mitään näitä juttuja, joita sinun pitäisi tehdä… Kaiken sen jälkeen olin aivan kuin sinä ja Angus, luulitko jotain tapahtuvan? En tietenkään. Ajattelin sen olevan siinä. Sitten noin 18 kuukautta sen jälkeen olin edelleen kadoksissa ja mietin mitä tehdä seuraavaksi, vai tehdäkö ylipäänsä yhtään mitään. Olen kuin Angus — minun on pakko tehdä jotakin. Olen levoton sielu. Sain puhelun Angukselta ja managementin toimistolta, ja minulta kysyttiin haluaisinko tehdä albumin. Ajattelin, ettei tämä millään voi olla uusi upea mahdollisuus tehdä sitä mitä elämässään rakastaa. Sitä se kuitenkin epäilemättä oli. Siksi olen niin kiitollinen kundeille ja kaikille muillekin, että sain mahdollisuuden kokeilla miten homma luistaa studiossa.”
Johnson puhui myös teknologiasta, joka mahdollisti hänen paluunsa livemusiikin pariin.
”Se oli vain onnekas sattuma”, Johnson sanoo. ”Tämä hieno herramies etsi minut käsiinsä — hän oli äänitekniikan professori. Hän halusi kokeilla tätä uutta teknologiaa. Hän sanoi: ’Kuule, voimme tehdä sen yhdessä jos voin tulla tapaamaan sinua.’ Ajattelin sen olevan pelkkää puhetta, mutta hän tosiaan lensi paikalle Denveristä, Coloradosta saakka. Istuimme alas kahdeksi päiväksi, enkä voinut uskoa tuloksia. Valitettavasti se [laite] oli auton akun kokoinen, joten käytimme seuraavat kaksi vuotta sen koon minimoimiseen, joka ei ollut mikään helppo juttu. Joka tapauksessa se toimi hyvin.”
”Kun olimme tehneet videon ja kuvasimme videon Amsterdamissa, Angus kysyi haluaisinko vetää treenit”, Johnson jatkaa. ”En halunnut käydä läpi kokemaani uudelleen. Suostuin, ja Angus laittoi koko backlinen pystyyn. He sanoivat: ’Aloitetaan ihan hiljaisella’, mutta me sanoimme, että ’Ei, ei. Haluan täyden taistelukentän olosuhteet.’ Laitoimme laitteet korviin ja odotimme ehkä parikin päivää kestävää säätörumbaa, mutta se toimikin heti kättelyssä… Minulla ei ole sanoja. En voi oikein sanoin kuvata miltä minusta tuntui. Tiedän, että ’onnelinen’ on yksi niistä sanoista. Se oli todella hienoa.”