Black Sabbathin Ozzy Osbourne, Tony Iommi ja Geezer Butler sekä yhtyeen alkuaikojen manageri ja ääniteknikko muistelivat menneitä Metal Hammerin laajassa haastattelussa.
Jutustelun tuoksinassa käy muun muassa ilmi, että yhtye sai aikoinaan rukkaset 14 eri levy-yhtiöltä.
”Meille sanottiin levy-yhtiöistä, että menkää muualle ja kirjoittakaa ’kunnollisia biisejä’, tai siis ne sanoivat, joilla nyt oli ylipäätään säädyllisyyttä antaa palautetta. Suurin osa poistui paikalta Black Sabbath -kappaleen puolessavälissä”, Butler muistelee.
”Tunsin kustantajan nimeltä David Platts, joka antoi meille tuhat puntaa albumin äänittämiseen, ja jolla yritimme sitten vakuuttaa levylafkat kiinnittämään meidät. Ehtona oli, että meidän tuli käyttää heidän tuottajaansa Rodger Bainia”, yhtyeen ensimmäinen manageri Jim Simpson lisää.
”Saimme sata puntaa mieheen ja käytimme loput levyyn. Ostin takin ja stereot, jotta pystyin viimein soittamaan levyjä. Joku murtautui asuntooni ja pölli soittimen, joten ensimmäisen levyn palkkioista minulle ei jäänyt käteen muuta kuin takki”, Butler jatkaa.
”Meillä ei ollut kokemusta muusta kuin live-esiintymisistä”, Ozzy tarkentaa. ”Jim Simpson sanoi meille, että ’Kun olette menossa Sveitsiin menevälle lautalle, pysähtykää Regent Studiosilla [Lontoossa] ja äänittäkää levy.’ Se tapahtui ihan ohimennen.”
”En ollut nähnyt bändiä, eikä minulla ollut hajuakaan miltä he kuulostavat, enkä ollut kuullut mitään vastaavaa aiemmin”, Black Sabbath -levyn ääniteknikko Tom Allom kertoo. ”Olin siitä aivan ymmälläni. Rodger Bain ymmärsi kuitenkin täysin, mihin he pyrkivät.”
”Otimme sen keikkana – laitoimme kamat kasaan, mikit ämyreitten ja rumpujen eteen, ja äänitimme levyn”, Butler sanoo.
”Äänittämiseen meni päivä”, Iommi jatkaa. ”Miksaus tehtiin seuraavana päivänä. Sitten haihduimme Eurooppaan. Emme edes kuunnelleet levyä.”
”Kun palasimme Sveitsistä, Jim sanoi: ’Tulkaas tänne, soitan teille levynne”, Ozzy lisää.
”Tapasimme New Street Stationilla Birminghamissa ja menimme kämpilleni”, toteaa puolestaan Simpson.
”Se alkoi ukkosella ja salamoinnilla – se räjäytti tajuntani”, Ozzy muistaa.
”Levy-yhtiö oli lisännyt ääniefektit myöhemmin”, Simpson sanoo. ”Bändi ei tiennyt siitä mitään. Se oli ensimmäinen kerta, kun he kuulivat sen.”
”Saimme vain yhden kopion mieheen”, Butler muistelee. ”Olin liian peloissani näyttääkseni albumin vanhemmilleni, sillä he olivat vankkumattomia katolilaisia ja pelkäsin, että he näkisivät väärinpäin käännetyn ristin sisäkansissa. En tiedä näkivätkö he sitä lopulta koskaan.”
”Isäni ja äitini laittoivat levyn soittimeen. Kun he olivat kuunnelleet sen, isäni kääntyi puoleeni ja sanoi: ’Poika, voinko kysyä jotain? Oletko varma, että juot vain olutta silloin tällöin?'” Ozzy päättää.