Bruce Dickinson jututti Lars Ulrichia vuonna 2008 – kovia kysymyksiä esimerkiksi St. Angerista

13.3.2024 12:58

Iron Maidenin Bruce Dickinson toimi 2000-luvun alkukymmenyksellä tovin aikaa BBC:n radiotoimittajana. Dickinsonin ohjelmassa vieraili viikottain nimekkäitä muusikoita Slashia, Gene Simmonsia ja Rammsteinin kavereita myöten, ja jututtipa Maiden-laulaja myös Metallican miehistöä kaikenmoisista aiheista. Sellaisistakin asioista, joiden muisteleminen ei kenties ole metallijätin miehistön suosikkilistalla.

Lars Ulrichilta Dickinson uteli tämän ajatuksia muun muassa pahamaineisesta St. Anger -levystä sekä albumia seuranneesta Some Kind of Monster -dokumenttielokuvasta. Paljon närää herättäneestä St. Angerista Dickinson kysyi, kokiko Ulrich levyn olevan Metallican vastine David Bowien ristiriitaisen vastaanoton saaneen Tin Machine -bändin levyille 1980–90-lukujen vaihteesta.

”Enpä tiedä, onko se riittävän hyvä ollakseen Tin Machine”, Ulrich veistelee haastattelussa.

Some Kind of Monsterista Dickinson kysyy, miksi yhtye ylipäätään antoi moisen teoksen tulla julki ja oliko sen julkaiseminen näin jälkikäteen ajateltuna hyvä idea. Ulrich ei jää tilanteessa sanattomaksi.

”Luulen, että siinä oli kysymys itsensä haastamisesta”, Ulrich sanoo.

”Dokkarin ohjaajien oli alun perin tarkoitus kuvata dokumentinomaisia mainoksia Metallica-levyn äänityksistä. Sitten Hetfield ilmoitti yhtenä päivänä, että lähden vieroitukseen. Yhtäkkiä tilanne alkoi elää ja ohjaajat sanoivat meille: ’Meistä tässä on hyvän elokuvan ainekset kasassa. Oletteko mukana?’ Me vastasimme, että luotamme teihin, koska se tuntui aidoimmalta tavalta toteuttaa se idea. Jos olisimme alkaneet editoida juttuja pois, se ei olisi ollut elokuva meistä vaan meidän tekemämme elokuva. Itse ajattelen sitä leffaa äärimmäisen vapaana pääsynä bändin lähelle.”

Kun Dickinson kysyi, kääntyikö elokuvan julkaiseminen lopulta itseään vastaan, Ulrich myöntää, että fanikunnalle sen katsominen saattoi olla kova pala.

”Hardcore-faneille se oli varmaan vähän liikaa. Leffa kuitenkin otettiin vastaan paremmin elokuva- kuin musiikkipiireissä. Elokuvana se on kiinnostava, koska siinä on vahva inhimillinen elementti mukana. Siinä on luonteva draamankaari, joka etenee omaa tietään ja muuttuu omanlaisekseen hirviöksi.”

Lisää luettavaa