Iron Maiden -laulaja Bruce Dickinson piipahti maaliskuun 3. päivä Palace Of Fine Artsissa San Franciscossa spoken word -kiertueensa tiimoilta. Mieheltä kysyttiin illan ”kysy ja vastaa” -osiossa, voiko Black Sabbath olla olemassa ilman rumpali Bill Wardia.
”Rakastan Bill Wardin soittotyyliä aivan tolkuttomasti, se on mielestäni nerokas”, Dickinson vastasi. ”Hän ei ole oikeastaan rock-rumpali; hän on enemmänkin rockia soittava jazz-rumpali. Rakastan sitä tyyliä; rummut ikään kuin vaeltavat rytmin ympärillä. Hän on kuitenkin taskussa – hän on loistava. Olen tavannutkin hänet. Hän on loistoheppu. Pikkaisen hullu, mutta todella mukava. Emmekö me kaikki ole? Me kaikki sijoitumme jossain määrin hulluusasteikolle.”
”Voiko Black Sabbath olla olemassa ilman Bill Wardia?” mies palaa alkuperäisen kysymyksen pariin ja sivaltaa vastauksessaan Ozzy Osbournen managerivaimoa. ”Se ei riipu siitä… En usko Black Sabbathin olevan tällä hetkellä lainkaan olemassa. Luullakseni Sharon on varmistanut sen.”
Iron Maidenin, tai ainakin Dickinsonin ja Sharon Osbournen suhde on ollut vuosien varrella suhteellisen epävakaata sorttia. Kuuluisin välikohtaus tapahtui vuoden 2005 Ozzfest-kekkereissä, kun Dickinsonin lavalla esittämistä Osbournen perheen tosi-tv-hankkeita koskevista kommenteista suivaantunut Sharon väitetysti järjesti väkeään heittelemään yhtyettä kananmunilla, häiritsemään äänentoistoa ja viivyttelemään Eddie-maskotin saapumista lavalle Maidenin setin aikana.
Dickinson kuvaili välikohtausta viitisen vuotta sitten ”myrskyksi teekupissa”.
”Vartuin kuuntelemalla varhaista Black Sabbathia ja Ozzyä. Ozzy ja Sabbath ovat ikoneita, joten se siitä”, mies totesi. ”On tosiasia, että en pidä tosi-tv:stä. En aio ojentaa rauhanpiippua Kardashianeillekaan.”