Ensireaktiot vuoden odotetuimpaan indielevyyn: Arcade Fire – Reflektor

Maailman suurin indiebändi Arcade Fire julkaisee odotetun neljännen levynsä lokakuun 28. päivänä. Soundi pääsi ainoana suomalaismediana kuulemaan Reflektor-albumin Lontoossa Metropolis-studiossa järjestetyssä ennakkokuuntelutilaisuudessa. Paljon lisää Arcade Fire -tarinaa löytyy 16.10. ilmestyvästä Soundista 10/2013.

Teksti: Visa Högmander

Reflektor on siinä mielessä loogista jatkoa Funeralille (2004), Neon Biblelle (2007) ja The Suburbsille (2010), että se on jälleen jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä. Se on tunnin ja viidentoista minuutin pituinen tuplalevy, joka on tanssittavinta, mitä Arcade Fire on tähän mennessä tehnyt.

Tässä ensiarvio levyn kolmestatoista kappaleesta.

Reflektor

Syyskuun lopulla singlenä julkaistu albumin nimikappale on käsitelty jo perusteellisesti lähestulkoon kaikissa maailman musiikkimedioissa. Reflektor on biisinä juuri sellainen, miltä Arcade Firen saattoi kuvitellakin kuulostavan LCD Soundsystem -mies James Murphyn tuottamana.

Kappale antaa suuntaa siitä, miltä albumikokonaisuus kuulostaa – tanssittavaa diskopoljentoa ryyditettynä indiekitaroilla ja runsailla perkussioilla.

(Katso Reflektorin video täältä)

We Exist

Levyn toinen kappale jatkaa vahvasti 1980-lukulaisissa tunnelmissa, tuoden mieleen jopa Madonnan Like a Virgin -ikivihreän. Lopussa We Exist kääntyy hymyilyttävästä duuripoljennosta dramaattisesti molliin – tehokeino, jonka Arcade Fire hallitsee mainiosti. Kappale on levyn parhaimmistoa.

Flashbulb Eyes

Kolmannessa kappaleessa mieleen alkaa tulvia kaksi vahvaa sanaa: The ja Clash. Biisin poljento yhdistää erikoisesti brittiläisen postpunkin karibialaisiin rytmeihin. Flashbulb Eyes edustaa Reflektorin kappalearsenaalin normaalimittaista osastoa.

Here Comes The Night Time

Neljäs kappale hämmentää. Here Comes the Night Time on sovituksellista iloittelua, jossa kikkaillaan eri osissa karibialaisten rytmien ja jamesmurphymaisen diskopoljennon välillä vaihdellen. Karnivaalitunnelma ei kanna kuitenkaan kappaleen loppuun asti, vaan alkaa alkuhämmennyksen jälkeen puuduttaa.

Normal Person

Arcade Fire goes kasarirock. Vahvasti Rolling Stonesin ja Bruce Springsteenin rokkaavamman materiaalin jalanjäljillä kulkeva kappale, jonka kertosäe on suoraviivaisuudessaan yksi jyräävimpiä, mitä yhtye on tehnyt.

You Already Know

Reflektorin kuudes kappale on levyn svengaavin. Jälleen The Clash -mielleyhtymiä synnyttävä kappale, joka kuuluu ensikuuntelun perusteella albumin valiojoukkoon.

Joan Of Arc

Reflektorin ensimmäisen levyn viimeinen kappale, joka alkaa muutaman muun laulun tavoin ”hämäysintrolla” ja muuttuu lopulta hyvin rullaavaksi, glam-henkiseksi jytäboogieksi. We Existin tavoin Joan Of Arc kääntyy dramaattisesti molliksi loppuhuipennuksessaan.

Here Comes the Night Time II

Tupla-albumin toisen levyn ensimmäinen kappale on selkeä hengähdystauko, jossa maalaillaan tunnelmallisesti. Rauhallinen alku levyn toiselle puolikkaalle.

Awful Sound (Oh Eurydice)

Ensikuuntelun perusteella levyn paras kappale. Debyyttilevyn In the Backseat -päätöskappaleesta muistuttava laulu, jonka lopussa mukaan hiipii kappaleen nimen mukaisesti kamala ääni. Kappaleessa liikutaan ahdistavissa pikkukaupunkitunnelmissa (”I know there’s a way / we can leave today”).

It’s Never Over (Oh Orpheus)

Mukaansatempaava paluu indiediskoon. Pienen hengähdystauon jälkeen jamesmurphymäisyys palaa kuvioihin, pelkästään positiivisessa mielessä. Ikään kuin LCD Soundsystem kohtaisi Pink Floydin Another Brick in the Wall, Part 2:n. Todella maukkaasti kulkeva menopala.

Porno

Levyn heikompaa osastoa. Äänimaailma on todella tyylikäs ja toimiva, mutta kappale ei oikein lähde, vaikka paraneekin loppuaan kohti.

Afterlife

Samat sanat kuin edellisessä. Afterlifen kertosäe on lattea ja kappale jää muutenkin vaisuksi.

Supersymmetry

Awful Soundin jälkeen levyn paras kappale, joka hajoaa tosin lopussa palasiksi. Tämä johtuu hälyäänistä, jotka on miksattu biisiin mukaan, vaikka itse kappale on jo päättynyt huomattavasti aiemmin. Ilman näitä hälyääniä Supersymmetry olisi luultavasti levyn paras laulu.

 

VIDEO:
Arcade Fire esitti viikonloppuna Saturday Night Livessä parikymmenminuuttisen keikan, jossa kuultiin uuden levyn biiseistä Here Comes The Night Time, We Exist ja Normal Person.