Rumpali Jamie Oldaker nukkui pois 16. heinäkuuta 68-vuotiaana kotonaan Oklahoman Tulsassa, uutisoi paikallinen uutismedia KJRH. Kuolinsyytä ei ole virallistettu, mutta Oldakerin tiedettiin sairastaneen syöpää viimeisinä vuosinaan.
Oldaker syntyi Tulsassa vuonna 1951 ja seurasi rumpali-isänsä jalanjälkiä kohti musiikkiuraa nähtyään The Beatlesin esiintymässä Ed Sullivan Show’ssa. Oldaker soitti uransa alkuaikoina muun muassa Bob Segerin Back In ’72 -albumilla (1972) sekä Leon Russellin yhtyeessä, kunnes päätyi Eric Claptonin orkesteriin. Oldakerin ensiesiintyminen Claptonin kanssa levyllä tapahtui vuoden 1974 461 Ocean Boulevard -klassikkoalbumilla, joka sisälsi muun muassa hitiksi nousseen tulkinnan Bob Marleyn I Shot The Sheriff -kappaleesta. Oldaker soitti kaikkiaan yhdellätoista Claptonin levyllä kuten Slowhand- (1977), Backless- (1978) sekä Behind the Sun (1985) -albumeilla.
”Elämäni oli pohjamudissa, kun tutustuin Jamieen. Kovat huumeet olivat vaatineet veronsa ja olin menettänyt kiinnostuksen oikeastaan kaikkeen. [Basisti] Carl Radle, loistava mies, joka soitti kanssani Derek and the Dominos -yhtyeessä ja tiesi ahdingostani, lähetti minulle kasetin ja viestin, että ’Sinun täytyy kuulla näitä kavereita’. Kuuntelin nauhan, jokin sisälläni heräsi ja halusin taas soittaa. Nämä ’kaverit’ olivat tietenkin Jamie Oldaker ja [kosketinsoittaja] Dickie Sims, jotka Carlin kanssa tekivät Tulsassa uskomatonta, hienostunutta musiikkia”, Clapton muistelee Facebookissa julkaistussa muistokirjoituksessaan.
Claptonin lisäksi Oldaker soitti urallaan myös muun muassa Peter Framptonin kanssa sekä Kiss-kitaristi Ace Frehleyn Frehley’s Comet -yhtyeessä. Oldaker oli myös mukana Steve Ripleyn vuonna The Tractors -kantriyhtyeessä, jonka vuoden 1995 esikoislevy rikkoi nopeimmin platinaa myyneen debyyttilevyn ennätyksen ja nappasi kaksi Grammy-ehdokkuutta.
”Hänellä oli maailman paras snare-soundi, hillityt fillit ja hänen bassorumpunsa oli jykevä kuin kallio. Hän oli ainutlaatuinen soittaja ja piti paketin aina täydellisesti kasassa. Hänen soittamisensa kuvasti hyvin sitä, millainen hän oli myös ihmisenä. Hän oli jämäkkä kuin kivi ja saatoin kuunnella hänen puhettaan läpi yön – monesti niin teinkin. Hän oli nopeaälyinen ja hänen silmässään oli tuike, joka kertoi kaiken tarvittavan. Laitan edelleen silloin tällöin Slowhand-levyn soimaan muistuttaakseni itseäni siitä, mitä olen tekemässä, ja päädyn aina kuuntelemaan Jamien soittoa”, Clapton sanoo muistokirjoituksessaan.