Gilby Clarke: Guns N’ Roses -kitaristin saappaisiin hyppääminen sujui odotettua helpommin – ”Ihmiset puhuvat siitä enemmän nyt kuin silloin tuoreeltaan”

Alkuperäisen GN'R-kitaristin korvaaminen synnytti Clarken mukaan harvinaisen vähän kuohuntaa.

Steven Adler (vas.) ja Gilby Clarke Slashin Walk of Fame -tähden paljastustilaisuudessa 2012

Kun Guns N’ Rosesin alkuperäismiehistöön kuulunut Izzy Stradlin jätti bändin vuonna 1991, tämän paikkaajaksi pestattiin Candy- ja Kill For Thrills -yhtyeissä vaikuttanut Gilby Clarke. Australialaisen Distortion-podcastin vieraana käyneen Clarken mukaan biisintekijänä tärkeässä roolissa olleen Stradlinin korvaaminen ei ollut läheskään niin vaikea paikka kuin hän aluksi pelkäsi.

”Kun tulin mukaan, bändi oli juuri noussut areenaluokkaan ja seuraava kiertue nosti heidät edelleen stadioneille. Kaikki tämä oli heillekin uutta, joten niihin aikaan tapahtui paljon asioita. Kukaan ei myöntänyt sitä, mutta luulen, että kaikki olivat hieman peloissaan”, Clarke sanoo.

”Minun tuloni sujui oikeastaan pelottavan helposti. Muistaakseni Slash on sanonut olleensa hieman huolissaan, että niin tärkeä pala bändiä vaihtui eikä kukaan sanonut paljon mitään. Ihmiset puhuvat siitä enemmän nyt kuin silloin tuoreeltaan. Se vaan tapahtui ja onnistui hyvin luontevasti.”

Clarke muistelee opetelleensa 50 biisiä viikossa ja hän nousi bändin kanssa lavalle vain kaksi viikkoa Slashin ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen.

”Tapasin Slashin ja jammailimme kolmena peräkkäisenä päivänä. Sitten hän sanoi, ’Paikka on sinun, opettele koko katalogi. Nähdään ensi viikolla.’ Emme koskaan treenanneet niitä yhdessä, sillä bändi tunsi kaikki biisit ja minun kanssani treenaaminen oli viimeinen asia, mitä bändi halusi tehdä. Niinpä minun piti kotiläksyni hyvin”, Clarke muistelee.

”En koskaan unohda sitä, kun soitin viimeisenä päivänä Dizzylle [Reed, kosketinsoittaja], koska minulla oli vaikeuksia Estranged-biisin kanssa. Sitten Dizzy antoi minulle nuottikirjan ja hämmästyin suuresti, että ai tästä on olemassa tällainenkin? Olin juuri viettänyt viikon korva levyssä kiinni opetellen biisejä korvakuulolta, ei minulla käynyt edes mielessä, että olisin voinut vain katsoa sointukuviot kirjasta!”