Kotiteollisuuden coveralbumi Sotakoira ilmestyy elokuun puolivälissä. Kuten asiaan kuuluu niin "käskyjä se ei noudata, mutta juomakupille se jolkuttelee mielellään".
– Lähes kaikki levyn biisit on valittu fiilispohjalta, ilman tarkempaa miettimistä. Se on meille hyvin ominainen tapa “työskennellä”. Katselin vanhoja levyjäni läpi, tein listan ja pakkosyötin sen pojille. Karmilan Mikolla (tuottaja) oli myös pari biisiä, jotka hän halusi ehdottomasti mukaan, ja Mikon kanssahan ei tunnetusti neuvotella. Vaihtoehtoja oli pitkälle toistakymmentä, mutta treenivaiheessa kaikkein helpoimmat ja punkeimmat pääsivät jatkoon. Tästä oli poikkeuksena Tavaramarkkinoiden Kevät sekä Juicen Vaasankin veri vapisee, joita piti hieman hieroa. Eikä Hongisto (Janne, basso) Kevättä osaa soittaa vieläkään, sen huomasimme loppukesän keikoilla, Jouni Hynynen kertoo levyn biisivalinnoista.
– Hongisto oli biisivalinnoista kanssani hyvin pitkälle samaa mieltä. Sinkkoselta (Jari, rummut) ei paljon edes kyselty, sillä se ei kuunnellut 80-luvulla juuri muuta kuin sukkahousuheviä, Kirkan hevilevyjä ja Sargofacusta. Ne eivät tulleet kysymykseen. Aika pitkälle valinnat perustuivat myös kappaleiden teksteihin. Sen takia mukana on myös filosofisia kannanottoja tyyliin Pissaa ja paskaa sekä Matti, Hynynen jatkaa.
Sotakoira alusta loppuun:
1. Karhujen talo
– Kari Peitsamoa. Tämä oli joku Karmilan sairas fiksaatio, se halusi ehdottomasti tämän mukaan levylle. Me kuulimme biisin ensimmäistä kertaa vasta studiossa. Pienen sovittamisen jälkeen tästä tuli niin hyvä, että se piti laittaa aloitusbiisiksi. KT soittaa Peitsamoa ja kuulostaa aivan Sielun Veljiltä! Karmila soittaa soolon ja minä laulan poikkeuksellisesti pirun hyvin.
2. Musti sotakoira
– Kollaa kestää on alkuperäinen esittäjä. Suomipunkin ehdoton helmi. Joo, tiedämme, että Eputkin ovat soittaneet tätä aikoinaan livenä, mutta pakko meidänkin oli tämä raiskata. Muutaman kerran tämä on jo keikalla vedetty ja toimii kuin tauti. Mikko vastaa Sex Pistols -soolosta. Tai Chuck Berryähän se Steve Joneskin plagioi. Kokeilimme myös Kirjoituksia kellarista -biisiä, mutta se oli hieman liian pop.
3. Kevät
– “Laulettu” vahvassa krapulassa. Tällä kertaa se oli hyvä juttu, koko biisin tarina sai aivan toisen näkökulman. Tämähän on siis Tavaramarkkinoiden klassikko ja biisi, josta lähti ajatus koko coverlevyn tekemisestä. Eräs ystäväni vouhkasi, että meidän pitäisi versioida joskus tämä, ja tajusin miehen olevan oikeassa. Keksin biisiin hieman Niskalaukauksen mieleen tuovan kitaramelodian ja hommahan oli paketissa.
4. Vaasankin veri vapisee
– Alkuperäinen ajatus oli versioida pelkästään Juicea, mutta sitten kuulimme, että muutkin ovat suunnitelleet vastaavaa tribuuttia. Ehkä Juicen hienoimpia tekstejä, tai ainakin se sopii meille hienosti. Viikatteen Kalle vetää hienon soolon ja jos kuuntelette tarkkaan niin voitte kuulla, kuinka herkkä laulajapoika pienen huutamisen jälkeen oksentaa studion lattialle. Alkoholilla ei ollut tällä kertaa osuutta asiaan.
5. Pissaa ja paskaa
– Terveet kädet on tämän maan ehdottomin bändi. Tätä on pirun kiva vetää livenä.
6. Onnellinen perhe
– Muistan aina, kun näin ensimmäistä kertaa Luumäet keikalla. Se oli Ämyrockissa ja vuosi oli 1989. Olimme Hongiston kanssa montut ja perseet auki. Bändi iski kuin metrin halko ja yleisön “Läski eduskuntaan” -kyltit tekivät vaikutuksen. Yritimme aluksi versioidakin kyseistä kappaletta, mutta lopulta tämä lähti liitoon paremmin. Halusimme kiusata tällä myös Karmilaa, hänhän on tuottanut, äänittänyt ja miksannut myös alkuperäisen. “Vittu, enkö mä koskaan pääse tästä biisistä eroon” -efektiä ei kuitenkaan syntynyt.
7. Matti
– CMX:n proggressiivisempaa tuotantoa. Mukaan livahti myös yksi tekstivirhe. Ainoa kappale, jonka sanoitusta en tarkistanut, koska oletin muistavani sen. Heti meni pieleen, saatana. Toinen näistä coverkappaleista, joiden alkuperäisversiossa on Yrjänän näpit pelissä. Hänhän soitti myös Terveissä käsissä Pissaa ja paskaan aikoihin.
8. Rakkauslaulu
– Tottakai meidän olisi pitänyt versioida Juliet Jonesin sydämen Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, mutta eikö se olisi ollut vähän liian ilmeistä. Hurja radiohittihän siitä ehkä olisi tullut, mutta päädyimme kuitenkin tähän. Lähti kulkemaan heti ensimmäisestä treenikerrasta lähtien, vaikkakin Aaltosen Miitri piti valjastaa soittamaan biisin riffi. Ei taittunut minulta millään.
9. Rääväsuita ei haluat Suomeen
– Eppu Normaali on yksi parhaita bändejä maailmassa, senhän tietävät kaikki. Karmila ehdotti tätä biisiä, vaikka Aknepopilta olisi kyllä löytynyt muitakin loistoralleja. Karmilan Ile Kallio -tyyppinen kitarasoolo on riemukas. Ja tässäkin biisissä on aika hyvä lauluraita muuten. Ei tarvitse hävetä.
10. Kuolla elävänä
– Mana Manaa oli pakko ottaa mukaan. Bändin biisit eivät olleet kovinkaan ihmeellisiä, mutta tunnelma niissä on maaginen. Toivottavasti olemme saavuttaneet siitä edes murto-osan. Tämän olemme soittaneet muuten Ilosaarirockissa livenä jo joskus vuonna 1999 tai 2000. Viikatteen Kalle kutoo jälleen kitarasooloa niin perkeleesti. On se aika epeli se Kalle.