Max Cavalera kertoo, kuinka hän suututti Lemmyn ja miten Roots-menestys oli hänen elämänsä pahinta aikaa

Rocksverige.se-sivustolla julkaistiin keskivertoa kiinnostavampi Max Cavaleran haastattelu. Entinen Sepultura- ja nykyinen Soylfly- ja Cavalera Conspiracy -laulaja kertoo jutussa muun muassa Sepulturan huippuvuosista ja ensitapaamisestaan edesmenneen Lemmy Kilmisterin kanssa. Haastattelun käänsi englanniksi Blabbermouth.

Cavalera kertoo, kuinka 20 vuotta sitten julkaistun Roots-albumin myötä käsiin räjähtänyt menestys oli hänelle vaikea pala nieltäväksi.

– Se oli pahinta aikaa elämässäni. Join ja vedin paljon huumeita ihan vain selviytyäkseni siitä, ja se oli inhottavaa. Meistä tuli Brasiliassa niin kuuluisia, etten voinut edes lähteä ulos. Sellainen ei ole minua varten, Cavalera kertoo.

– Sitten se vaimeni ja lähdin bändistä, ja Soulfly tuli kuvioihin. Se oli todella siistiä ja palautti minut taas minulle sopiviin ympyröihin.

Roots-aikakausi ei ilmeisesti ole kuitenkaan jättänyt niin hirveitä traumoja, etteikö albumia voisi juhlistaa livenä. Cavaleran veljekset Max ja Igor esittävät levyn kappaleita teemakeikoilla, ja kaksikko on suunnitellut myös Sepulturan Arise-klassikon tiimoilta rakennettuja juhlakonsertteja.

– Etsimme sopivaa basistia siihen mukaan, siitä voisi tulla siistiä. Fanit varmasti pitäisivät siitä, Max sanoo.

Cavalera kertoo myös ensitapaamisestaan Lemmy Kilmisterin kanssa. Se ei kuulemma sujunut järin hyvin, ja Motörhead-ikoni hermostui lopulta niin paljon, että kaatoi kokonaisen viskilasin Maxin päähän.

– Olin todella nuori, kun Sepultua lämmitteli Motörheadia Saksassa. Yhdessä kuvaussessiossa roiskutin viiniä hänen päälleen. Käyttäydyin todella mulkkumaisesti, se oli kai minun käsitykseni rock’n’rollista. Ja hän vain katsoi minuun ja näki minut röyhkeänä idioottina, joka oli kännissä jo iltapäivällä. Sitten me vielä tungimme alasti lavalle heidän kiertueensa viimeisellä keikalla. Jälkeenpäin hän halusi murhata minut, Cavalera kertoo.

– Myöhemmin, kun soitimme Briteissä keikkoja poikapuoleni Danan kuoleman jälkeen (1996), hän tuli käymään luonani. Hän pahoitteli menetystäni ja lisäsi, että kaikki oli välillämme hyvin. Minä olin, että mahtavaa, viimein. En halunnut olla tyyppi, joka onnistui suututtamaan oman idolinsa.