Kun Tuska-festivaali esitteli yleisölle viimeisimmän esiintyjäpakettinsa, mukana näkyi yksi huomiotaherättävä nimi. Metallibändien mukana oli nimittäin sellainen merkintä kuin Putro in Black, joka todellakin tarkoitti Samuli Putroa. Tässä kohtaa aika monen lukijan kulmakarvat kohosivat.
Siis Samuli Putro metallifestareilla? Se Zen Cafen jälkeen hyvin perinnetietoista, lyyristä suomirockia tehnyt kaveri, jonka mietiskelevä lauluääni on aivan muuta kuin raskaalle rockille tyypillistä huutamista? Artisti, joka tunnetaan sellaisista biiseistä kuin Elämä on juhla, Todella kaunis ja Olet puolisoni nyt? Mitä ihmettä?
Tavoitimme Putron kommentoimaan Tuska-projektiaan. Laulaja selvitti tilannetta alempaa löytyvällä viestillä. Kyllähän tämän perusteella alkaa tämä kuvio käydä paremmin järkeen! Tuska juhlitaan 28.–30.6.2024.
”Mä oon pähkäillyt tän tyyppistä keikkaa pari vuotta. Että soittas semmosen mahdollisimman pelkistetyn soolokeikan nimenomaan Tuskassa. Mies ja kitara, korkeintaan pari tilaisuuteen sopivaa vierailijaa ja vakavahko, melkein harras meno. Ei mitään perseilyä. Jonkun genreen sopivan biisin vois kääntää suomeksi, jos nyt sattuis taittumaan.
Viime syksynä vähän krapuloissani pengoin Markkasen numeron ja esittelin idean hänelle. Promoottori oli hetken hiljaa puhelimessa ja sanoi sitten:
– Myyty, myyty, myyty.
Olin tohkeissani.
Mulla on muistikuva 2000-luvulta, kun kahvilan keikoille rupes ilmestymään metallisakkia. Ne erottui hyvin selvästi siitä opiskelijaporukasta, joka oli siihen asti ollut aika yhdennäköistä. Melkein kaikki niistä puhui samasta asiasta.
– Mää kuuntelen oikeastaan pelkästään raskaampaa musiikkia, mutta toi Eipä tiennyt tyttö on kyllä hyvä biisi.
Se oli se käänteentekevä kappale. Kai ne sitten sieti vaikka jonkun Todella kauniinkin siellä seassa.
Sama porukka käy yhä noilla mun soolokeikoilla. Ilmeisesti ne kuuli Elämä on juhlassa jotain Johnny Cashia. Sitä nyt arvostaa jokainen, jolla on aivot päässä. Ja tietysti myös Nick Cavea. Noi hahmot yhdistää porukkaa tosi laajalta alueelta. En kuvittele hetkeäkään täyttäväni noitten saappaita, niihinhän hukkuisi. En edes yritä.
Kun arastelin Markkaselle, että tuleekohan tästä sanomista, se vastas että:
– Toivottavasti, mutta todennäköisesti ei. Meidän yleisö on paljon avarakatseisempaa kuin monen muun genren.
Päätin uskoa miestä.”