Mitä tapahtui, kun Dave Mustaine kuuli Metallican debyytin yhtyeestä potkut saatuaan? Megadeth-basisti muistelee

Sami Lommi

Megadeth-basisti David Ellefson vieraili hiljattain Machine Head -nokkamies Robb Flynnin isännöimän No Fuckin’ Regrets With Robb Flynn -podcastin haastateltavana.

Keskustelun tuoksinassa mies muisteli, millaista oli kuunnella Metallican debyyttialbumi Kill ’Em Allia yhdessä Dave Mustainen kanssa kolmisen kuukautta sen jälkeen, kun Mustaine oli saanut yhtyeestä kenkää ja korvattu Kirk Hammettilla.

”[Levy] lähetettiin meille [postitse]”, Ellefson muistelee. ”Muistan, että [Megadethin silloisen kitaristin] Greg [Handevidt] muistaa yksityiskohtaisesti meidän istuneen siellä varmaan noin tunnin tai 38 minuutin ajan täydessä hiljaisuudessa. Avasimme paketin, katsoimme levyä, poistimme muovit ja laitoimme sen soittimeen. Se oli tietenkin outoa, ja minä ja Greg tuumimme, että ’Voi luoja, tämä on se hetki.’ Se on vähän sama kuin näkisit exäsi jonkun muun kanssa. Katselimme kuvia ja istuimme kuuntelemassa. [Dave] kuunteli sitä, tuijotti kaiuttimia ihan hiljaa, kuin opiskellen kappaleita. Muistan minun ja Gregin istuneen hänen ympärillään ja hermoilleen, että ’Voi herranpieksut. Kuinka hän tulee reagoimaan tähän?’ Muistan, että yksi ensimmäisistä asioista joita hän sanoi, oli: ’Hän vittu kopioi minun sooloni.’ Se oli Daven ensimmäinen reaktio — Kirk oli soittanut hänen soolonsa. Ne eivät ole täysin samat, mutta jossain määrin kuitenkin.”

”Muistan niiden kitarasoolojen olleen hyvin henkilökohtainen juttu Davelle”, Ellefson jatkaa. ”Tuossa vaiheessa nuo biisit tunnettiin San Franciscon lahden ympäristössä, ja ihmiset tunsivat nuo biisit, ja se demo [’No Life ’Til Leather’] kiersi väen keskuudessa, joten ihmiset kyllä tiesivät sen. Dave todellakin jätti jälkensä tuolle demolle. Tiedät miten Dave soittaa — sen mitä hän soittaa, hän sitten myös soittaa illasta toiseen. Se on sävelletty osa kappaletta. Se ei ole improvisoitu jamisoolo. Se mikä on nauhoitettu, pysyy ikuisesti sellaisena — ja juuri sen hän soitti illasta toiseen. Davelle soolo oli osa sävellystä, eikä mikään bluesjami. Sitten näimme levyn tekijätiedot — kappaleet, jotka Dave oli tehnyt, oli nyt jaettu muidenkin nimiin. Se oli varmaankin samanlainen juttu kuin avioero. Hän oli vihainen. Se oli hetki, jolloin ajattelin, että ’Luoja. Tämmöistä se todellisuus on.’ Minä olin tietenkin, että ’Mitä väliä? Meillä on oma bändimme. Me teemme omaa juttuamme.’ Samaan aikaan meidän täytyi olla kunnioittavia. Dave oli tullut juuri tästä isosta bändistä, josta emme olleet vielä kuulleet.”

Voit kuunnella Ellefsonin haastattelun alta.