Nyt on niin hieno meininki, että metalliyhtye Mokoman laulusolisti, myös kirjailijana tunnettu Marko Annala kertoo päättyvän vuoden huippuhetkistä. Taiteilija kertoo erittäin huomionarvoisen seikan muun muassa tulevasta Mokoma-albumista.
Mutta niin, mennäänpä sen pidemmittä puheitta Markon kovien juttujen äärelle.
Kasvu
– Jäin elokuussa hoitovapaalle perheemme iltatähden kanssa. Olen saanut aivan vierestä seurata kuinka pieni ihminen oppii kävelemään ja puhumaan. Itse olen samalla oppinut olemaan läsnä hetkessä. Ainakin lapsen hetkessä.
Tokio
– Mokoma piipahti keväällä jälleen Japanissa keikalla. Olin reissussa liki viikon, ja esikoistyttäreni oli matkalla mukana. Sain viettää laatuaikaa jälkikasvuni kanssa ja yhdistää siihen vielä työni. Vaikka olen kokenut Tokion kävijä, niin tällä kertaa kokemus oli aivan toisenlainen, kun menovinkkelinä oli teini-ikäisen toiveet.
Koivut
– Kulunut työvuosi kului pitkälti Mokoman 12. albumin luomisen merkeissä. Moni asia tehtiin uudella tavalla tätä levyä vääntäessä, ja se jos mikä on kaltaiselleni turvallisuushakuiselle ihmiselle haastavaa. Yllätin itseni etenkin Myrskyksi nimeämääni albumia sanoittaessa. En ymmärrä miten ihmeessä kykenin loppukesästä puhkaisemaan isäkuplani ja saamaan luovuudenpuuskan, jonka seurauksena kirjoitin muutamassa päivässä puolet albumin teksteistä kotipihamme koivuja samalla tuijotellen. Nyt en kykene enää näkemään samaisia koivujättejä muuna kuin lyyrisinä taikapuina.
Palapelit
– Koska elämäni on täynnä tavoitteellista rakentelua, niin paras keino rentoutua on etsiä puuttuvaa palasta. Ja kun tuhansien palojen kokoinen puzzle viimein valmistuu, ihailen sitä minuutin, kunnes laitan sen jälleen paloina takaisin laatikkoonsa. Tässä suhteessa palapeli sotii raskaasti sisäistä taiteilijaminääni vastaan. Olen aina pyrkinyt saamaan jotain pysyvää aikaiseksi. Palapeli jos mikä, on tekemistä jossa matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Tavoitteellista tekemistä vailla pysyvää tavoitetta. Rentouttava paradoksi.
Taiteet
– Ilman taiteita en olisi mitään. Kuluneen vuoden taidekokemuksista suurimpia ovat olleet Sara Hildénin taidemuseon Thomas Houseagon, Brad Pittin ja Nick Caven kuvataiteellisten teosten näyttely. Katarina Barrukin keikka Tampereen G-livelabissa saamelaisten kansallispäivänä oli korviahivelevä kokemus, ja sen myötä Ruhttuo on vuoden kuunnelluin levyni. Peleistä korealaisen pienen pelistuduon julkaisu Lies Of P oli pitkästä aikaa jotain sellaista, mikä tempaisi lähemmäs sadaksi tunniksi mukaansa. Pelasimme Lies Of P:ta poikani kanssa vuorotellen toisiamme kannustaen. Vuonna 2023 tuli siis vietettyä paljon laatuaikaa lasten kanssa!
