Kauko Röyhkä jatkaa maailmanmenon kommentoimista sosiaalisen median merkillisessä maailmassa. Tänään 18.9. Röyhkä pudotti kiinnostavan tarinanpätkän siitä, mitä uransa varrelle mahtuvaa levyproduktiota hän pitää artistiuransa onnettomimpana esityksenä. Valinta on sikälikin mielenkiintoinen, että Röyhkän ääntä on kuultu monilla toinen toistaan merkillisemmillä matalan profiilin julkaisuilla, mutta se kehnoin tekele onkin albumi, joka on myynyt jopa kultaa.
Röyhkä aloittaa päivityksensä pohtimalla Selviytyjät-sarjan innoittamana, miten hän kokee koko elämänsä olleen yhtä selviytymistaistelua. Töitä on täytynyt tehdä urakalla, jotta tuloja on kertynyt riittävästi jälkikasvun tarpeita varten.
”90-luvun lopulla, kun molemmat tyttäreni olivat syntyneet, raadoin kuin koira: kirjoitin kirjoja, tein keikkoja, kävin idioottimaisissa leffapalavereissa. Onnistuin puristamaan tonnin sieltä, toisen täältä. Selviytymistaistelu on tavallaan ihan mielenkiintoista: ote ei saa herpaantua, koko ajan pitää olla valmiina tarttumaan tilaisuuteen”, Röyhkä kirjoittaa.
”Toisaalta pitää haistaa huonot diilit. Kerran minut yritettiin värvätä keksimään rockhenkisiä soittoääniä puhelimiin. Muistan hevonpaskakonsultin, joka hommaa minulle tarjosi: ruudullinen pikkutakki, viikset, naama kuin ketulla. En suostunut. Eräs mainostoimisto yritti saada minut kirjoittamaan lyhyitä proosapätkiä jallupulloihin. Kirjoitukset olisivat tulleet etiketin taakse ja niitä olisi voinut lukea sitä mukaa kun pullo tyhjeni. Tarjosin muutamaa reipasta viinanjuontiaiheista juttua, mutta ne eivät kelvanneet. Lohdutukseksi sain pienen jallupullon.”
Kun rahaa piti saada, täytyi välillä lähteä mukaan myös sellaisiin tuotantoihin, jotka eivät henkilökohtaisesti juuri viehättäneet. Kuten vuoden 2002 Takorautaa-albumille.
”Ehkä surkein homma, mihin lähdin mukaan, oli Takorautaa-niminen kokoelmalevy, jossa eri artistit esittivät vanhoja suomi-iskelmiä. Mukana olivat ainakin Kwan, Vallu Valpio ja muutamia 20 vuoden takaisia julkimoita. Esitin Liljankukan. Bändissä soittivat Lenni-Kalle Taipale, Zarkus Poussa-vainaa ja Marzi Nyman. Paska versio”, Röyhkä kirjoittaa.
”Levylle tehtiin tv-mainos ja se myi kultaa. Oman kultalevyni kiinnitin vessanpöntön viereen niin alas, että ohi kuseva osuu siihen. Mutta tottakai otin vastaan sessiopalkkioni, joka oli 1000 €. Se tuli tarpeeseen.”
Lue alkuperäinen päivitys alapuolelta: