Viimeistään Ozzy Osbournen kahdella ensimmäisellä soololevyllä itsensä historiankirjoihin soittanut Randy Rhoads nimetään Rock & Roll Hall of Famen Musical Excellence -kategoriaan myöhemmin tänä vuonna. 25-vuotiaana lento-onnettomuudessa vuonna 1982 menehtynyt lukeutuu kaikkien aikojen kitarasankareihin, jolta olisi ollut lupa odottaa vielä vaikka minkälaisia mainetekoja kuusikielisen varressa. Kohtalo päätti kuitenkin toisin.
”Siinä on vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta hän lopultakin pääsi sinne”, Ozzy kirjoittaa Rolling Stonen julkaisemassa tekstissä. ”Hän oli mahtava soittaja… tämän kaverin pitäisi olla edelleen elossa. Hän kuoli karmealla tavalla.”
”Olen hänelle urani velkaa”, Ozzy toteaa yksiselitteisesti.
”Kun tapasin Randy Rhoadsin ensimmäistä kertaa, luulin häntä gimmaksi. Olin aivan naamat Le Parc Hotelissa Los Angelesissa. Slaughter-bändin Dana Strum esitteli minut hänelle. Randy tuli sisään, ja hän painoi varmaan jonkun vajaan 44 kiloa likomärkänä. Sanoin, että ’Tämä jätkähän ei pysty edes kannattelemaan kitaraa, soittamisesta nyt puhumattakaan.’ Mutta kun kuulin hänen soittavan, sanoin ’En tiedä olenko polttanut jotain harvinaisen väkevää, vai onko tämä hemmo parempi kuin kukaan, jota olen eläissäni kuullut.’ Hän oli mahtava. Hän oli kuin lahja Jumalalta.”
Ozzy kiittelee Rhoadsia helppona työkaverina, joka otti laulajan huomioon biisejä tehdessään.
”Kun teimme musiikkia yhdessä, hän antoi minulle aina tilaa ja aikaa. Hän selvitti missä sävellajissa minun olisi parempi laulaa. Kun olin Sabbathissa, he antoivat minulle vain riffin, ja minun piti ponnistella niihin laulumelodiat. Randy Rhoadsin kanssa oli kuitenkin helppo työskennellä. Muistan kun aloimme tehdä Goodbye to Romancea, ja hän sanoi, että ’Tiedätkö mitä? Olisi parempi jos soittaisimme sen tässä sävellajissa.’ Sanoin, että ’Ok.’ Ja niin se olikin. Hän oli todella, todella avulias.”
”Keikkojen jälkeen Randy soitti aina kitaraa. Hän istui aina bussissa kitara kädessään, tehden omia juttujaan [nuotittamista]. En tiedä miksi sitä sanotaan. Hänen äitinsä yritti tulkita hänen kirjoituksiaan, mutta ei hänkään saanut niistä mitään selvää.”
Ozzy kertoo aistineensa, ettei nuori kitarataituri tulisi välttämättä elämään vanhaksi.
”Minulla täytyy olla jokin kuudes aisti tai jotain, mutta minä tavallaan tiesin, ettei hän tule selviämään kypsään ikään saakka. Jotkut ovat vain liian hyviä. Hän ei käyttänyt huumeita. Hän ei juurikaan juonut. Me [bändissä] olimme kuin merirosvoja, ja hän aina sanoi minulle, että ’Ozzy, sinä tapat itsesi.'”
Ozzy kertoo Rhoadsin menehtymisen vieneen hänet murheen alhoon, josta nouseminen kesti kauan.
”Kun hän kuoli, minun täytyi käydä kaksissa hautajaisissa yhden viikon aikana [maskeeraaja Rachel Youngblood menehtyi samassa onnettomuudessa], ja se otti ihan vitun koville. Sen jälkeen en ole voinut käydä hautajaisissa. En koskaan mennyt äitini, siskoni tai veljeni hautajaisiin. Minulle tapahtui jotain noiden hautajaisten aikana.”
”Olin henkisesti haavoittunut Randyn kuoltua. Minulta meni No More Tearsiin asti ennen kuin pääsin raiteilleni äänitysten suhteen. Hän kuoli todella nuorena, eikä hän ansainnut sitä. On todella outoa istua tässä muistelemassa. Siitä on helvetti soikoon 40 vuotta, vaikka tuntuukin siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen.”