Jotain uutta on syntymässä. Neljän sooloalbumin jälkeen Samuli Putro on itselleen uudessa tilanteessa, jossa tulevaisuus näyttäytyy täytenä mysteerinä.
Yksi iso välietappi koetaan lauantaina 18.7. Ilosaarirockissa, kun Putro astelee lavalle Joensuun kaupunginorkesterin kanssa esittämään täysin uusia sovituksia soolouransa lauluista.
Putro parvella -nimen saanut spektaakkeli on koko kesän ainoa keikka, ja sen jälkeen kaikki on epäselvää.
Samuli Putro kuulostaa olevan aidosti pahoillaan siitä, ettei hän pysty tarkemmin vastaamaan uteluihin uransa jatkosta. Varmaa on ainoastaan se, että tauko on päällä ja soolouran tukena ollut bändi on jäissä.
– Minulla ei ole yhtään sovittua asiaa Ilosaarirockin jälkeen. Lähdin marraskuussa Helsingistä, enkä ole sen jälkeen käynyt siellä, viime kuukaudet jossain Outokummun ja Liperin välisessä korvessa asustellut Putro huokaa.
Putro Parvella
Ilosaarirock 18.7.
Lavastus: Panu Kontkanen
Valaisu: Nadja Räikkä
Sähköiset äänet: Mara Salminen
Musiikin sovitus ja orkesterin johto: Yari
Orkesteri: Joensuun kaupunginorkesteri
Laulu: Samuli Putro
– Kyllähän tauolle on aina syynsä. Tätä voi hahmottaa uimislogiikan kautta: jos ponnistus altaan päästä onnistuu, sen varassa on hyvä mennä. Mutta joskus se vauhti vain loppuu ja silloin on tehtävä jotain. Nyt olen sellaisessa tilanteessa.
Täydellinen tyhjän päällä seisominen mahdollistaa jonkun täysin uuden syntymisen, mutta helppoa siinä tilanteessa ei ole olla.
– Pääsääntöisesti tämä on ahdistavaa ja pelottavaa, mutta tämä täytyy vain käydä läpi. Ilmiselvästi käy lisäksi niin, että kun saa yhden asian muutettua, seuraava tulee perässä. Ne ovat kuin lumipalloja. Mutta minun täytyy nyt selvästi käydä läpi tämä ”en tiedä tulevaisuuttani” -vaihe.
– Olen tehnyt musiikkia ammatikseni parikymmentä vuotta, ja minulla on halu tehdä toiset parikymmentä. Mutta yhdistettynä tähän aikaan, omaan päähän ja omaan ikään… Se vaatii oivalluksia. Mutta sen ymmärrän, että aikaa se vaatii.
Ilosaaressa matkataan kauas totutusta
Puhutaan siis siitä, mikä tiedetään. Ilosaarirockin esityksen suhteen Putro on luovuttanut langat suurelta osin muille. Sovituksista on päävastuussa Yari (Se-yhtye), orkesterin sointia sähköistää Mara Salminen. Erittäin suuressa roolissa ovat myös lavastaja Panu Kontkanen ja valaisusta vastaava Nadja Räikkä. Putron rooli on lähinnä ”yhyttää ihmiset puhumaan keskenään.”
– Yariin olen törmännyt jo muutama vuosi sitten, ja siitä asti halunnut tehdä jotain hänen kanssaan. Materiaali on neljältä soololevyltäni, mutta siellä on lisäksi konserttia varten kirjoitettuja osuuksia. Dramaturgia ja lavastus ovat kulkeneet matkassa oikeastaan koko ajan.
– Kaikki musiikki on luonnollisesti sovitettu täysin uusiksi, ideana on ollut nimenomaan olla toisintamatta rockversiota, jopa mennä niin kauas siitä kuin se on luontevasti mahdollista.
Yhtä ainoaa konserttia varten työryhmä tekee siis todella suuren työn. Putron mukaan esitystä ei myöskään olla taltioimassa.
– Tässä ajassa kun kaikki on taltioitavissa, minusta on mukava ajatus, että joku asia elää vain sen 70 minuuttia. On myös hauska ajatus että festivaali pystyy tarjoamaan jotain sellaista mitä muualla ei ole. Myös sellaista, mitä ei tule toiste olemaan. Meillä on tarkoitus tehdä jotain sellaista, mikä on ainutkertaisempaa kuin vaikkapa hyppy rumpuraiserilta. Enkä tarkoita että se olisi sen parempaa tai huonompaa, on vain eri lähestymiskulma.
– Minulle penskana hienoin festari oli se Provinssi, jossa esiintyivät Fine Young Cannibals, Pogues ja Big Country (1986). Se oli nimittäin se vuosi, kun en päässyt paikalle, ja se oli hetki, jolloin löin lukkoon, mitä halusin tehdä. Eli soittaa rockfestareilla. Se oli kala, joka pääsi karkuun.
Nollauksen tarpeessa
Zen Cafén loppumisen jälkeen Samuli teki urallaan täyskäännöksen ja julkaisi paljaan, akustisen Elämä on juhla -soolon. Se oli rohkea ja onnistunut liike, joka kantoi pitkälle. Nyt vaikuttaa siltä, että samankaltainen uusi alku on edessä.
Sinä taidat tarvita tällaisia nollauksia aina välillä?
– Kyllä se siltä tuntuu. Vaikeaa on vain tunnistaa itsessään se, että milloin tekee asioita eri tavalla vain siksi että on huomionkipeä ja milloin tarpeet ovat todellisia. Jos ne ovat todellisia, on jälki parempaa. Mutta minä olen sen verran hyvä manipuloimaan myös itseäni, että en ole nytkään ihan varma että kumpaa tässä haen. Että olenko sittenkin vain pelle, joka vaatii että katsokaa välillä minuakin.
Kaiken viime kuukausien etsimisen lomassa Putro on sentään ehtinyt myös oppia jotain. Edes jotain pientä.
– Asuin maaliskuussa Kuopiossa asunnossa, jossa oli piano. Vaikka minulla on itsellänikin piano ja olen soittanut sitä vuosia, niin opin vasta nyt käyttämään pianon pedaalia. Tuntui todella hienolta oppia, miten saadaan soinnut soimaan pitkään!