Pitkällä keikka- ja levytystauolla olevan Zen Cafén laulajakitaristina kuuluisuuteen noussut Samuli Putro julkaisee ensimmäisen soolobuminsa. Elämä on juhla -pitkäsoitto ilmestyy 9. helmikuuta. Levyn nimikappaleeseen voi tutustua täällä.
Putron nettisivuilla valaistaan asiaa enemmänkin: "Elämä on juhla on muusikko Samuli Putron, kuvataiteilija Terike Haapojan ja äänisuunnittelija Tuomas Norvion valmistama esitys, joka laajentaa ajatusta kevyen musiikin konsertista. Esityksen runkona toimii sitä varten sävelletty, ennen julkaisematon teksti- ja laulumateriaali jota äänisuunnittelu sekä video ja valotyö kehittävät esitystilanteessa. Tuloksena on musiikillinen näyttämöteos, jonka seuraaminen ei välttämättä vaadi humalatilaa".
Elämä on juhla esitetään Helsingissä Aleksanterin teatterissa 26., 27. ja 28. helmikuuta.
Elämä on juhla -pitkäsoiton tuotannosta vastaa puolestaan Jarkko Martikainen.
– Samuli kertoi omaavansa kolmisenkymmentä uutta kappaletta ja pyysi minua äänittämään ne. Sovittiin, että jos teokset innostavat minua, voitaisiin harkita yhteistyötä puolin ja toisin, ja niinhän sittemmin kävi, Martikainen luonnehtii.
– Tehtiin sitten hiotumpia demoja suunnilleen puolesta lauluvuonsa kappaleista, parin päivän sykleissä – joitakin oli joko hän tai minä tai yhteistuumissa pohjustettu enemmän, toisten sävyjä etsittiin vapaa-ajattelullisemmin. Seuraavat vaiheet olivat triotreenejä perkussionisti Jarmo Hovin kanssa ja lisähiomisia niiden laulujen osalta, joille se oli joko tarpeellista tai jotenkin välttämättömän oloista.
– Samuli on taitelija eli aivan riidoitta emme tietenkään selvinneet, mutta yleisesti ottaen työskentely lienee ollut molempien osapuolien mielestä ensi
kädessä antoisaa. Hyviä laulujahan on hyvä työstää.
Kuvailepa hieman Samuli-levyä. Sen nyt mitä uskallat ja koet osaavasi…
– Kyseessä on folk-ilmaisuun kallistuva levy, johon kuitenkin on samalla pyritty siilaamaan mukaan laulullisempia lisäelementtejä, sekä jousia, joiden sävyt karkaavat toisinaan jopa kamarimusiikin karsinoihin, perkussiota, pianoa ja muita sovitusvinjettejä. Sointi on ehkä radiovirrassa hieman kulmikkaan kuuloista, mutta niinhän useamman levyn pitäisi ollakin, jos minulta kysytään – ja tässä tapauksessa kysyttiin, Martikainen päättää.