Vanha kunnon Scorpions on isosti mukana Soundissa 6/26. Elli Muurikaisen toimittamassa haastattelussa kitaristi Rudolf Schenker kertoo seitsemällä vuosikymmenellä toimineen yhtyeensä vaiheista aina vanhoista hurjista vuosista nykypäivään. Puhetta riittää myös Scorpions-elokuvasta, jota lupailtiin alun perin jo viime vuodelle. Uutta ensi-iltapäivää ei ole kerrottu, mutta Schenker kertoo elokuvan olevan valmis. Ja millainen se sitten on? Lue alempaa katkelma pidemmästä lehtihaastattelusta, siitä saa vähän osviittaa aiheesta.
Lue myös: Soundi 6/26: Eppu Normaali, Tarja Turunen, Scorpions, Joku Iiris, Lordi, Rufus Wainwright…
Scorpionsin viimeisin ja 19. studioalbumi Rock Believer ilmestyi alkuvuodesta 2022. Schenker ei kerro, onko työn alla uutta musiikkia. Levyn tekeminen ei ole tällä hetkellä prioriteettilistalla.
– On mahdollista, että teemme vielä albumin, mutta ajan täytyy olla oikea. Mitä vain voi tapahtua niin kauan kuin nautimme musiikista, mutta tällä hetkellä olemme kiireisiä muiden asioiden parissa.
Kiertueen ohella Scorpionsille on ajankohtaista Wind of Change -elokuva. Elämäkerrallinen teos on ollut tekeillä pitkään ja sen piti ilmestyä jo viime vuonna. Julkaisupäivä ei ole kirjoitushetkellä tiedossa, mutta Schenkerin puheista päätellen filmi on jo valmis.
– Kävimme hiljattain elokuvan ennakkonäytöksissä Yhdysvalloissa. Los Angelesissa katsojia oli kuusisataa ja leffalle osoitettiin suosiota seisten. Osa yleisöstä itki, sillä tarina on niin liikuttava!
– Elokuva on tarina bändin kasvusta, Venäjän-vierailusta ja Mihail Gorbatšovin tapaamisesta Kremlissä. Siinä käydään läpi paljon vaikeita asioita kuten sitä, että Klaus menetti äänensä 80-luvulla. Olemme kokeneet paljon yhdessä ja selviytyneet kovistakin haasteista.
Tulevaisuuden suhteen bändillä on kaikki ovet ja ikkunat avoinna.
– Kukaan ei olisi uskonut, että rock olisi iso juttu vielä tänä päivänä. Minulta kysyttiin aina, luulenko haluavani tehdä tätä vielä kun olen 35, tai 40. Teen tätä yhä, ja rakastan sitä, Schenker nauraa.
– Aiomme jatkaa soittamista niin pitkään kuin Klaus pystyy laulamaan. Kenenkään ei tarvitse potkia meitä persuksille – me tosissaan nautimme siitä mitä teemme. Koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee, mutta jatkamme tällä tavalla niin kauan kuin se on mahdollista.