Slayer-keulakuva muistelee, kuinka hän ja kitaristi Jeff Hanneman lopettivat ylettömän kokaiinin käytön – ”Teimme sopimuksen”

Tom Araya (Slayer), Tuska Open Air 2019

Slayer-keulakuva Tom Araya on muistellut menneitä Metal Hammerin haastattelussa.

Jutustelun tuoksinassa Arayalle huomautettiin, että hän ja kitaristi Jeff Hanneman taisivat olla yhtyeen alkuaikoina melko persoja kokaiinille.

”Jep, tapasimme käyttää sitä kaiken aikaa”, Araya vahvistaa. ”Lopetimme kun olimme tekemässä South of Heavenia, tai ainakin joskus niihin aikoihin. Se oli melko typerää… se oli todella typerää.”

”Katsoimme vain eräänä päivänä toisiamme ja olimme, että ’Emme voi vetää tuota paskaa enää!’, joten teimme sopimuksen, että kumpikin lopettaa.”

Araya kommentoi myös Hell Awaits -levyn sisälehdiltä löytyvää bändikuvaa, jossa pöytää koristaa valkoisesta pulverista kyhätty viiva.

”Se on suolaa! Paksu viiva suolaa”, mies toteaa. ”Se kuva otettiin Kanadassa. Teimme kaikenlaisia piloja. Erityisesti tuon kaltaisia juttuja, missä ihmiset katsovat kuvaa ja ajattelevat, että ’Herranjestas! Voi ei! Tuo on oikeaa kamaa!”

”Muistan kun soitimme ensimmäistä kertaa Euroopassa”, mies jatkaa. ”Ensimmäisen rundimme viimeinen keikka oli määrä soittaa jossakin Rotterdamin läheisyydessä Hollannissa. Keikka oli siirretty kolmeen kertaan, joten ajattelimme ettei sinne tule ketään. Kun sitten ajoimme paikalle, se oli jokin pieni halli, joku monitoimitalo tai vastaava. Muistan katselleeni sitä paikkaa ja ajatelleeni, että ’Tiedättekös, kukaan ei löydä tänne’, joten vedimme perseet!”

”Olimme ihan vitun kännissä ja ajattelimme, että ’Ei tänne ketään tule, vedetään vain lärvit. Meiltäkin kesti ikuisuus tulla paikalle, eihän tänne nyt ketään muu vaivaudu…’ Loppujen lopuksi paikka oli ääriään myöten täynnä. Aivan täynnä! Olimme silloin niin sekaisin…”

”Jollain ihmeen kaupalla keikka meni ihan ok, mutta katsoimme keikan jälkeen toisiamme ja totesimme, että ’Emme tee näin enää koskaan. Ei enää perseilyä tai perseiden vetämistä ennen esitystä.’ Jälkeenpäin ajattelimme sen olleen typerää ja ihmettelimme, että mitä oikein olimme ajatelleet. Olimme kuitenkin ilmeisesti tarpeeksi fiksuja miettimään tekosiamme ja muuttamaan tapojamme”, Araya päättää.