Supersankareita ja avautumista naisten vessassa – Seitsemännessä Runditentissä Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri

Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -niminen orkesteri julkaisi Tarinoita-debyyttialbuminsa huhtikuussa. Yhtyeen nimijäsenet Miro ja Salla kertoivat Soundille edesottamuksistaan tien päällä ja vieressä. Ketä joutuu etsimään, kuka nöyrtyi Kuopiossa ja ketkä tätä bändiä oikeasti fanittavat? Entä kuka on mystinen Kesämies? Hyppää kyytiin.

Missä ja miten yhtye nimeltä Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri sai alkunsa?

Salla: ”Alkunsa tämä bändi sai vuonna 2011. Pohdittiin edellisen bändin raunioilla, että olisi kiva tehdä jotakin sellaista, mitä kukaan ulkopuolinen ei voisi tulla vaikeuttamaan millään tavoin. Haluttiin myös vaihtaa kieli suomeksi.”

Miro: ”Edellisessä bändissä olivat mukana myös meidän nykyinen rumpali ja basisti.”

Salla: ”Mutta silloin Aku soitti kitaraa ja Miro bassoa.”

Tuliko muita kokoonpanomuutoksia?

Salla: ”No vähän, meille tuli uusi kitaristi tähän bändiin. Tai sanotaan että tähänkin bändiin.”

Miro: ”Kitaristien suhteen meillä on ollut liikkuvuutta sekä edellisessä että tässä bändissä.”

Salla: ”Mutta nyt ollaan löydetty se oikea.”

Miten pitkä keikkahistoria teillä on yhdessä?

Miro: ”Nykyinen livebändi me perustettiin vasta, kun Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -niminen combo oli ollut jo vuoden kasassa.”

Salla: ”Itse asiassa vasta siinä vaiheessa, kun aloiteltiin levytyssopimusneuvotteluita.”

Miro: ”Tajuttiin, että jos me saadaan levytyssopimus, niin meidän täytyy varmaan keikkaillakin joskus.”

”Täytyy”?

Miro: ”Mä oon aina haaveillut sellaisesta projektista, jossa vois vaan julkaista levyjä ja hittejä radioon, sellaisesta Leevi And The Leavings -meiningistä.”

Salla: ”Mä taas rakastan keikkailua ja lavalla olemista. Me ollaan niin ääripäät tässä asiassa.”

Miro: ”Kyllä mäkin nautin keikkailusta, mutta mä myös stressaan siitä. Totta kai takaraivossa oli kytenyt ajatus, että jossain vaiheessa tälläkin projektilla se livebändi perustettaisiin. Kun sitten oltiin saatu bändi kasaan, onnistuttiin myös järkkäämään itsemme Apulannan lämppäriksi Iitin kyläjuhlille.”

Salla: ”Se oli meidän eka keikka.”

Miro: ”Tuukka Temonen oli järjestämässä tapahtumaa ja Apulannalla oli siellä akustinen keikka. Mekin vedettiin sitten akustisesti ennen niitä. Oltiin treenattu kaksi viikkoa.”

Salla: ”Vedettiin kaikki meidän siihenastiset biisit, yhteensä viisi kappaletta.”

Miro: ”Ei muuten vedetty, Eksyksissä jäi vetämättä. Sehän jäi sitten pois varsinaiselta levyltäkin. Ja soitettiin tuolla Iitissä muuten myös silloin uutta tuotantoa, Tuukka kehuikin Mitä ikinä haluat -biisiä.”

Mikä on muistettavin yksittäinen hetkenne tähänastisen keikkahistorianne varrelta?

Miro: ”Niitä on aika monta. Aloitettiin tosiaan lämppäämällä Apulantaa. Sen jälkeen ollaan muun muassa lämpätty Olavi Uusivirtaa, Happoradiota ja kaksi kertaa PMMP:tä.”

Salla: ”PMMP oli vielä Logomossa täydelle salille. Omista keikoista on viimeisimpänä jäänyt mieleen Kuopio tuossa joku aika sitten.”

Miro: ”Joo Kuopio oli mielenkiintoinen, koska me ei tunneta sieltä ketään. Ei ollut sitä ystävien turvaverkkoa yleisössä. J. Karjalainen soitti Viinijuhlilla juuri ennen meidän ilmaista keikkaa ja mietittiin, löytäisikö jengi paikalle.”

Salla: ”Keikka oli Henry’s Pubissa ja vielä ihan vähän ennen aloittamista paikka oli täysin tyhjä.”

Miro: ”Siellä oli mun eno ja sen avovaimo, ajateltiin, että vedetään sitten niille ihan täysillä. Kuitenkin kun lopulta tultiin lavalle, paikka olikin about täynnä. Vedettiin siellä meidän tulevankin levyn biisejä ja ihmiset tanssi lavan edessä. Multa meni myös kuulo rumpusoolon aikana. Kun lähdettiin lavalta, kuultiin kun ihmiset jäi huutamaan että ’lissee lissee!’”

Salla: ”Tuli hypittyä ja riehuttua sen verran, että lopussa oli jo veren makukin suussa.”

Millaista musiikkia tulevalla levyllä on luvassa?

Miro: ”No siellä on muun muassa yksi vähän punkimpi biisi. Tuonne Kuopioonhan ei oltu valmisteltu encorea lainkaan, kun ei osattu odottaa, että sellaiselle ois tilausta. Mentiin sitten ja vedettiin vielä yksi uusi biisi. Jälkeenpäin kuultiin jonkun tytön avautuneen naisten vessassa siitä, miten se ’heteroudestaan huolimatta’ oli alkanut haluta Sallaa.”

Salla: ”Mä oon ihan mestari käännyttämään heteroita.”

Millaisia muita riittejä teillä on ennen tai jälkeen lavalle astumisen?

Miro: ”Me etitään Villeä (Viitanen, kitara). Ennen ja jälkeen.”

Sitten ruokaan, joko teillä on raideri?

Miro: ”On. Meidän basisti ja kitaristi laittoivat siihen vitsiniekkoina kaksi tölkillistä eri makuisia Rubicon-juomia. Niitä saa vain joistain helsinkiläisistä ruokakaupoista. No, kaikkialla maakunnissahan meidän raideri on ihan vaan jäänyt toteutumatta. Ei soijakaakaotakaan varmaan mistään saa. Paitsi Oriveden Reikäreuna-elokuvafestivaaleille − jonne mentiin vähän kevyemmällä kalustolla − ne oli löytäneet sitä. Sen sijaan pahoittelivat kovasti, ettei Rubiconeja ollut löytynyt ja painottivat yrittäneensä hoitaa korvaavat tuotteet parhaansa mukaan. Näin, vaikka eivät kuulemma olleet raidereita koskaan ennen saaneetkaan. Oltiin aika noloina siinä.”

Salla: ”Ollaan sittemmin vähän muokattu tota raideria.”

Miro: ”Ja sanottu keikkamyyjälle, etteivät lähettäisi tota vanhaa enää.”

Salla: ”Alunperinhän toi Rubicon-juttukin tuli siitä, kun meillä ei ole mitään alkoholia siellä raiderissa. Ajateltiin siis, että voidaan olla vaativia limppariosastolla…”

Onko teidän bändillä erityistä alkoholipolitiikkaa?

Miro: ”Meillä on sellainen politiikka että ei treeneissä, ei ennen tai mielellään jälkeenkään roudauksen, eikä ennen keikkaa. Keikan jälkeenkin seuraavan päivän ajot huomioiden.”

Että muuten ihan vapaasti?

Miro: ”Joo, omassa elämässään kukin sitten ihan vapaasti! Meille on bändinä aika helppoa pitää tällainen linja, koska mä, Salla, eikä Aarni (Palokallio, rummut) ei juuri juoda alkoholia. Loput saavat sitten kärvistellä aina keikan loppuun asti.”

Salla: ”Mulla on paljon parempi fiilis olla selvin päin lavalla. Intensiteetti ja kokemus on isompia. Tosin, en myöskään tiedä toisia bändejä, joiden linja olisi yhtä tarkka kuin meillä.”

Miro: ”On tullut nähtyä esiintyjiä, jotka on olleet selvästi kännissä. Sellainen tuottaa myötähäpeää.”

Onko musiikin ja päihteiden suhde mielestänne sidoksissa esimerkiksi musiikkityyliin?

Salla: ”Niin no, meillähän on nyt lähtemässä tää homma vähän sinne punkin suuntaan…”

Miro: ”Selkeimmin tämä meidän polku juontuu varmaan mun persoonasta, kun en itse juo ollenkaan. Mua ahdistais tehdä töitä ihmisten kanssa, jotka ei ole ihan täysin tilanteen tasalla. Siksi olen diktaattori.”

Salla: ”Mä taas oon ollut tiukkis tupakan suhteen. Meidän keikkakitaristihan tupakoi ennen tähän bändiin liittymistä.”

Miro: ”Ei tupakoi enää.”

Salla: ”Mä oon tosi herkkä kaikelle savulle, varsinkin tupakansavulle. Annoin sille koesoiton jälkeen ehdot meidän bändiin liittymiselle.”

Miro: ”Salla siis niin sanotusti antoi sen tehdä omalla ajallaan mitä huvittaa.”

Entäpä ruokapuoli, millaisia agendoja teiltä löytyy muonan suhteen?

Miro: ”Meillä on motto joka kuuluu ’omat takas’. Se muodostui aikanaan siitä, että ollaan oltu pieni bändi, eikä aina olla välttämättä saatu rahaakaan keikoista. Tämän kompensoimiseksi päätettiin sitten jossain vaiheessa, että syödään keikkapaikoilla aina niin paljon ja niin hyvin kuin mahdollista.”

Salla: ”Sillä lailla, ettei tarvitse seuraavaan viikkoon syödä.”

Miro: ”Me ollaan Sallan kanssa kasvissyöjiä.”

Salla: ”Ja mä oon sen lisäksi vielä gluteeniton.”

Miro: ”Aarni taas on erittäinkin lihansyöjä.”

Salla: ”Niin, sehän syö käytännössä pelkkää lihaa. Lihaa ja punasipulia.”

Miro: ”Aku ja Ville taas on kaiken syöjiä. Tavallisesti ne syövät meidänkin annosten jämät.”

Onko gluteeniton kasvisruokailu haasteellista rundilla?

Salla: ”On sitä kyllä Kehä III:n ulkopuolelta kieltämättä aika vaikea löytää. Viimeksi vedin näkkäriä ja fetaa sen päällä.”

Miro: ”Pienemmissä paikoissa kasvisruoka ei vielä ole samalla tavalla arkipäivää kuin Helsingissä.”

Millaisella kärryllä köröttelette pitkin maita ja mantuja?

Miro: ”Me kuljetaan valitettavan usein kahdella henkilöautolla yhtä aikaa − mun ja Akun vanhempien. Syynä on se, ettei pakua jaksa vuokrata aina plus että se ei olisi taloudellisesti kannattavaakaan.”

Salla: ”Sitten tapellaan aina siitä, kuka joutuu olemaan Akun ja Villen kanssa.”

Miro: ”Aku laittaa aina matkamusiikiksi jazzia tai jotain kokeellista. Kuulemma meitä sivistääkseen. Me muut… me haluttais vaan rentoutua.”

Salla: ”Kuunnella esimerkiksi PMMP:tä tai Ultra Brata.”

Millaisia muita rentouttavia aktiviteetteja harjoitatte tien päällä?

Miro: ”Pidemmillä paku-reissuilla on ollut aika levotonta. Oulusta kun tultiin, niin Ville tutustutti meidät Janos Valmusen Bussipysäkillä-biisiin. Sitä sitten kuunneltiin kotiin asti. Nukkumista yrittäneelle Aarnille ei suotu armoa. Onneksi ihmisillä on usein myös läppärit mukana.”

Salla: ”Hysteria usein purkautuu noilla paluumatkoilla vähien yöunien seurauksena. Mutta mä oon myös muun muassa bloggaillut paljon tien päältä.”

Miro: ”Mä välillä kuvaan noita muita. Jyväskylän reissulla kuvasin koko matkan Helsingistä paikan päälle ja tiivistin sen minuutin mittaiseksi animaatioksi. Pitäisi ehkä hyödyntää sekin jossain musavideolla.”

Salla: ”Mullakin on joskus kamera mukana. Mutta enimmäkseen se on sitä sairaan huonoa läppää. Ja leffakässäreitä.”

Siis mitä?

Miro: ”Me tehdään matkoilla käsikirjoituksia täyspitkiin elokuviin. Me ei kirjoiteta niitä, mutta suunnitellaan. Usein ne on supersankarielokuvia. Meillä on nyt esimerkiksi ollut tällainen konsepti kun Hevosmies. Hevosmies ampuu käsistään salamia ja on arkielämässään paavi.”

Joko olette tarjonneet ideaa Markus Selinille?

Miro: ”Kyllä me ajateltiin ihan omatoimisesti tehdä tämä.”

Salla: ”Meillähän on varastossa myös Kesämies.”

Miro: ”Se pohjautuu tositapahtumiin. Ville kyseli koko kesän ajan, että eikö voitaisi myöhäistää treenien alkamisaikaa, kun on niin kauniita päiviä ja pitäisi voida olla ulkona. Treeneissä se sitten mietti, että voisikohan ovea avata kunnes päätyi sitten lopulta sinne ulos soittamaan. Kesämiehen motoksi tuli ’with great weather comes great responsibility’.”

Sinähän Miro puuhailet videoiden ja lyhäreiden parissa ihan oikeastikin.

Miro: ”Joo. Akun kanssa osallistuttiin Uneton48-lyhytelokuvakilpailuun. Tykkään touhusta, mutta nyt ei ole ollut aikaa liiemmälti. Meidän bändin lisäksi muun muassa Suvi Isotalolle ja Jukka Pojalle oon tehnyt videoita. Jukka Pojan Crzybailaaja-video, jossa Sallakin oli kuvausassarina, ilmestyy pian.”

Osaatteko määritellä tyypillisen Sallan Ja Miron Matka Maailman Ympäri -fanin?

Salla: ”Sanoisin, että nuorehko tyttö.”

Miro: ”Tyypillinen fani, joka tulee keikalle varta vasten meitä katsomaan on nuorehko tyttö. Mutta tyypillisimmin keikan jälkeen tulevat kehumaan 20−30-vuotiaat rokki- ja hevijäbät. ’En mä oikeestaan tollasesta musasta diggaa, mut tosi hyvin te vedätte’, ne sanoo.”

Salla: ”Talvella kun julkaistiin Peili-sinkku, mun kaveri linkkasi biisin videon Facebook-seinälleen. Sen about 30-vuotias kaveri tuli siihen sitten lyttäämään meikäläisen ihan täysin.”

Miro: ”’Naisen pitää laulaa matalalta’, sanoi se.”

Salla: ”Huomasin, että se oli Kuopiosta ja meillä oli juuri tulossa keikka siellä. Toivotin tyypin tervetulleeksi keikalle ja pyysin tuleen sanoon saman kasvotusten uudestaan sen jälkeen.”

Tuliko se?

Salla: ”Tuli se sieltä sitten ihan nolona kertomaan, että oltiin me kuulemma aika hyviä kyllä.”

Lopuksi vielä nuoren bändin vinkit muille nuorille bändeille. Mitä keikkaillessa tulee erityisesti huomioida?

Miro: ”Me ollaan muita lämpätessä yritetty pitää sovituista asioista kiinni. Sen antaisin vinkiksi kaikille. Jos näette, että tästä alkaa teidän soitto ja tuosta toisten, eikä soittoaikaa ole määritelty tarkemmin, ei se tarkoita, että ensimmäinen bändi saa vetää omasta alkamisajastaan tasan siihen kellonlyömään, josta seuraavan bändin setti on merkitty alkavaksi. Huomioikaa realistiset roudausajat.”

Salla: ”Oltaishan mekin Logomossa voitu vetää vaikka tunti omia biisejä, mutta siinä vaiheessa joku ois varmaan tullut katkaisemaan sähköt.”

Miro: ”Joskus oon nähnyt ja valitettavasti itsekin kokenut sen, että lämppäri on vetänyt jopa seuraavan bändin aloitusajasta yli. Niin ei pitäisi ikinä tehdä, jos haluaa päästä tämän kyseisen bändin tai sille bändille tuttujen bändien kanssa uudestaankin keikoille.”

Salla: ”Treenaamisella voi päästä tiettyyn pisteeseen, mutta keikkailun voi opetella vaan keikkoja tekemällä. Ei kenenkään edessä tarvitse nöyristellä, mutta kohteliaisuus kannattaa.”

Miro: ”Ja huomaavaisuus.”


Teksti ja kuvat: Eero Tarmo