Hämeenlinna, Suisto-klubi, lauantai 31. lokakuuta, kello 23.05.
Sillä hetkellä tärähti liikkeelle kahden varsin erilaisen, mutta toisiaan silti loistavasti täydentävän rockyhtyeen Suomen-kiertue.
Ensin lavalle nousi 24-vuotias Circle, nuo porilaiset totisten torvien soittajat.
Olen jostakin kuullut, että satakuntalaisissa yhdistyvät hämäläisten hitaus, pohjalaisten uho ja varsinaissuomalaisten vittumaisuus. Tuosta viimeisestä en niin tiedä, mutta viipyilevää majesteettisten tunnelmien kehittelyä ja sitä kautta syntyvää kaiken edestään lakaisevaa uhoa oli taas kerran havaittavissa mukavasti kansoitetun Suiston uumenissa. Kiitettävissä määrin.
Oletko nähnyt Circleä livenä? Se on kokemus isolla k:lla. Orkesteria pyhää toimitusta seuratessa tuntuu, etteivät oikein mitkään sanat tee oikeutta tälle visuaaliselle hurjimusjoukolle, jolle yksikään musiikin alue ei tunnu olevan vieras ja/tai haastava.
Laajalevikkinen ruotsalaislehti Dagens Nyheter ei todellakaan ollut hakoteillä, kun se kutsui Circleä ”maailman parhaaksi rockyhtyeeksi jokaisessa kategoriassa”.
Voisi ehkä kuvitella, että näinkin ansiokkaan joukkion jälkeen esiintyminen on hyvinkin haastavaa, ellei jopa epämiellyttävää. Niinhän se varmasti monille olisikin, mutta Kanta-Hämeen oma ylpeys Death Hawks, johtajanaan karismaattinen laulajakitaristi Teemu Markkula, otti lavan suvereenisti haltuun kellon käydessä jo lähes aamuyhtä.
Psykedeelisissä vesimiehen ajan sfääreissä ja astrologisissa new age -tunnelmissa kelluvan nelikon Sun Future Moon -uutuuslevy on kiehtova kokonaisuus, mutta Suiston yössä oli silti luvassa mukava yllätys: uudet kappaleet nousivat livenä vielä ainakin yhtä pykälää korkeammalle tietoisuuden tasolle – ne Death Hawksin vanhemmat biisithän ovat tunnetusti melodioiden, tunnelmien ja avaruudellisuuden juhlaa.
Kuulehan: tee itsellesi palvelus, ja mene katsomaan jotakin Circle / Death Hawks -kiertueen keikkaa. Tai mieluummin useampaa – et tule katumaan.
