System of a Downin edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää jo miltei 18 vuotta. Yhtye julkaisi vuonna 2020 hyväntekeväisyyden nimissä Protect The Land- ja Genocidal Humanoidz -kappaleet, mutta hiljaiselo on sittemmin jatkunut ennallaan. Monet ovat sovitelleet asian suhteen syyllisen viittaa monessa mukana olevan laulaja Serj Tankianin niskaan.
Rumpali John Dolmayan on sitä mieltä, että solistin olisi voinut vaihtaa jo vuonna 2006 Mezmerize/Hypnotize-albumikaksikon julkaisun jälkeen. Samalla mies tulee tölväisseeksi yhtyetovereidensa sivuprojekteja.
”Serj ei ole oikein halunnut olla bändissä pitkään aikaan”, Dolmayan sanoo Battleline Podcastin haastattelussa. ”Ja suoraan sanottuna meidän olisi varmaan pitänyt lähteä eri teille vuoden 2006 paikkeilla. Yritimme monta kertaa tehdä albumin, mutta siellä oli tiettyjä sääntöjä, jotka tekivät siitä ja System Of A Downin tinkimättömyyden säilyttämisestä vaikeaa. Joten emme oikein koskaan löytäneet yhteistä säveltä. Osa siitä on Serjin syytä, ja osa minun sekä Shavon ja Daronin.”
”Mutta jos enemmistö yhtyeestä ajattelee tietyllä tavalla ja yksi henkilö toisella, on hyvin vaikeaa tehdä yhdessä musiikkia ja pitää samalla tuota yhtä henkilöä tärkeänä”, Solmayan jatkaa. ”Jokainen tämän bändin jäsen on tärkeä sen soundin kannalta. Sen huomaa kuuntelemalla kaikkien sivuprojekteja. Ne eivät ole erityisen hyviä Systemiin verrattuna. Mielestäni ne eivät ole hyviä lainkaan Ja kun niitä vertaa siihen, mitä teimme Systemin kanssa yhdessä, sitä ymmärtää miksi tiimillä on väliä ja kuinka tiettyjen kykyjen yhdistyminen tuottaa jotain maagista.”
”Luulen että meidän olisi pitänyt jatkaa eteenpäin, ja jos Serj ei kerran halunnut olla tuolloin bändissä, meidän olisi pitänyt ottaa joku muu tilalle”, rumpali tuumii. ”Mutta niin siinä käy kun on lojaali ja haluaa homman todella vielä toimivan. Sitä sietää asioita jotka saattavat olla haitallisia bändin tai kulloisenkin tilanteen kannalta.”
”Ehkä olisi ollut parempi, jos olisimme tehneet toisen laulajan kanssa albumin tai kaksi, ja ottaneet Serjin myöhemmin takaisin jos hän olisi halunnut palata”, Dolmayan lisää. ”Se olisi ollut luultavasti parempi niin. Mutta kun asiat menivät miten menivät, niin hukkasimme 15 ehkä 20 vuotta elämistämme odottamiseen.”