”Tehkää semmoista musaa, että puristeilla lentää yrjöt rinnuksille”, pyysi levy-yhtiö – Knucklebone Oscar ja Eero Raittinen tekivät työtä käskettyä

Pasi Rytkönen

”Mitä hittoa nyt taas”, oli toimittajan ensimmäinen ajatus, kun sähköpostiin tuli viesti Knucklebone Oscarin ja Eero Raittisen yhteisestä ”lazer blues” -projektista. Oscar on ollut viime vuosina aktiivinen niin burleskin, gospelin kuin elokuvien saralla, mutta mitä tämä uusin innostus oikein tarkoittaa?

Sitä samaa on ilmeisesti pohtinut myös Eero Raittinen. Suomalaisen populaarimusiikin suurmies on esiintynyt Oscarin rinnalla aikaisemminkin, mutta tuolloin kysymys oli ehdasta perinnebluesista. Tällä kertaa siitä perinteestä ei ole jäljellä paljoakaan, vaan pääpaino on nimenomaan uudistamisessa: otetaan bluesin asenne ja kaava ja siirretään ne avaruusaikaan, kaikenlaisten konepulputtimien keskelle.

Pyysimme Oscaria kertomaan hieman tuoreen laserblues-projektin taustoista, ja mieshän teki työtä käskettyä. Lue herran selonteko alempaa. Heti alapuolelta voit myös tarkastaa, miltä laserblues kuulostaa käytönnössä – Oscarin ja Raittisen ensimmäinen single The Witch Queen of New Orleans julkaistiin hiljattain. Kovaa ajoa!

Knucklebone Oscar kertoo:

”Alun perin lähtökohta oli tehdä muutama tavanomainen uusi biisi konserttisalirundia silmällä pitäen, pohjalta ’artisti on olemassa kun julkaisee uutta musiikkia’. Minulla oli kuitenkin pitempään kytenyt ajatus sekoittaa pakkaa ja tehdä grand/grumpy old man Raittisen kanssa uudenlaista settiä. Yin-yang, dinosaurukset avaruudessa.”

”Minulla oli kuitenkin pitempään kytenyt ajatus sekoittaa pakkaa ja tehdä Raittisen kanssa uudenlaista settiä. Yin-yang, dinosaurukset avaruudessa.”
– Knucklebone Oscar

”Tämä pohjautuu siihen, että White Knuckles Trion ja Eeron kanssa julkaistiin pari vuotta sitten livealbumi retrobluesia, ja Eero on tehnyt useammankin albumin suht turvallista rootsia tai Americanaa aiempina julkaisuinaan. Eli eteenpäin ja uutta kohti!”

”Alettiin puuhata konepohjaista elektrobluesia, jossa pinnalla porisee Eeron laulu ja mun kitara, musikaalisesti ja toimivasti, hybridimäisesti. Monet aiemmat esimerkit tällaisesta ovat aika usein olleet matalaotsaista edam-biitin ymppäämistä blueskorinan taustalle, tylsää sontaa. Bluesin ja modernimman ilmaisun yhdistäminen toimivasti on tosi haastavaa. Pätettiin, että kokeillaan ja tehdään. Taustojen tuottamiseen ja tekoon tarttuivat Juho Vehmanen ja Sami Baldauf.”

Eero Raittinen

”Stupido Recordsin toive oli: ’Tehkää semmoista musaa, että puristeilla lentää yrjöt rinnuksille.’ Jonkin verran on palautetta blues-osastolta jo tullut, mutta yllättävän rohkaisevaa ja diggailevaa on ollut, soraääniä on toistaiseksi kuulunut aika vähän. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun ruuvia kiristetään lisää tulevilla biiseillä.”

”Eero ei lähtökohtaisesti oikein hiffanut, mistä on kyse ja miten tällaista musaa tehdään. ’Kuka sit oikein soittaa bassoa’, ’missä pohjat äänitetään’ ja sellaiset olivat usein toistuvia kysymyksiä. Vastausta on vaikea antaa, samoin kuin sen selostaminen, että biisi syntyy, elää ja muuttuu koko tekemisen ajan. Eero ei ehkä oikein vieläkään tiedä, miten tämä tapahtuu, mutta on alkanut lämmetä koska musa on oivallista ja biisit toimivia. Jos jengi diggaa, niin sithän se on hyvää!”

”Nyt on julkaistu tämä ensimmäinen single, ja lisää on tulossa. Haaveena on kokonainen albumi ja todellinen live-lasershow Kraftwerk- tai Armi & Danny laserajassa -tyyliin.”

”Lazer Blues on genremäärityksenä todella typerä ja naiivi, eli helvetin hyvä, oikeastaan paras. Välittömästi mielikuvia herättävä, kuulostaa uudelta ja silti retrolta.”