The Cult -kitaristi Billy Duffy sai suosituksen käydä tarkastamassa Guns N’ Rosesin, tuolloin vielä uuden ja lupaavan rokkiretkueen, keikkakunnon. Yhtye esiintyi Lontoon Marquee-klubilla muutamaa viikkoa ennen Appetite for Destructionin julkaisua heinäkuussa 1987.
Duffyn yhtyetoveri Ian Astbury oli nähnyt Gunnarit jo tositoimissa, ja oli vaikuttunut näkemästään.
”Ian löysi heidät”, Duffy sanoo Music Radarin haastattelussa. ”Hän soitti minulle kun asuimme Lontoossa ja sanoi: ’Olisi tälläinen amerikkalaisbändi kuin Guns N’ Roses. Todella kovaa ajoa. Kannattaa käydä katsomassa. Mielestäni meidän kannattaisi ottaa heidät mukaan rundille.”
”Ian on juuri tuollainen – hän etsii ja löytää jatkuvasti uusia bändejä. Hän on intohimoinen ja omaa tarkan korvan uusille jutuille. En itse ole moisessa lähellekään yhtä hyvä.”
”Muistan menneeni Marquee-klubille missä Guns N’ Roses soitti kolme loppuunmyytyä keikkaa. En päässyt kuitenkaan sisään. Portsari sanoi: ’En välitä tippaakaan siitä kuka olet, et ole pääsemässä sisään!’ Se oli hyvin tyypillistä Lontoota.”
Pian tämän jälkeen The Cult kiersi Pohjois-Amerikkaa Guns N’ Roses lämmittelijänään.
”Hengailimme paljon keskenämme. Olimme kuin yhtä suurta perhettä”, Duffy sanoo. ”Reissun päällä sattui ja tapahtui… se oli pitkälti juuri sellaista menoa kuin voit kuvitella!”
”Jos laittaa kaksi keskenään hyvin toimeen tulevaa bändiä yhteen, sitä ollaan pian kilpailemassa siitä, kuka onnistuu tekemään eniten typeryyksiä.”