Entinen The Replacements -basisti Tommy Stinson muistelee Rolling Stonen tuoreesa haastattelussa yhtyeen Don’t Tell a Soul -albumia tämän 30-vuotisjuhlavuotena. Vaikka kyseinen äänite menestyikin mainiosti listoilla, orkesteri itse ei ollut tyytyväinen sen äänimaailmaan. Tästä syystä albumin ympärille rakennettu uusi Dead Man’s Pop -box set sisältääkin Matt Wallacen uudelleenmiksaaman version platasta.
Ääniteknisten asioiden lisäksi Stinsonilta tiedusteltiin haastattelun aikana, mitä hän muistaa albumin demosessioista.
”Se oli levyn vaikein osuus”, mies muistelee. ”Aloitimme Woodstockissa ja viimeistelimme työt Losissa. [Tuottajaguru] Tony Bergin sessiot eivät oikein toimineet, mutta luulen sen johtuneen suurelta osin meistä. Olemme kaupunkilaisia. Meidät heitettiin keskelle Woodstockia. Se taisi olla niihin aikoihin vielä alkoholivapaata seutua. Jollain oli varmaan ajatuksena, että ’Jos saamme pidettyä heidät selvänä, heistä saadaan varmaan puristettua hyvä levy ulos.’ Meidän lähettämisemme skutsiin äänittämään oli ensimmäinen ongelmistamme. Emme oikein viihtyneet siellä. Sitten alkoi tapahtua vähän kaikenlaista. Se meni ihan hölmöilyksi. Siinä ei ollut niinkään kyse Tony Bergistä vaan siitä, että me olimme ihan ’Mitä vittua me täällä teemme?’ Se oli lievästi sanottuna dramaattista.”
”Me käytännössä menetimme järkemme studiossa”, mies jatkaa. ”Muistan reilun kolmen ja puolen litran pullon jotakin litkua lentäneen ikkunan läpi, ja Paul sytytti kitaransa tuleen studiossa. Jos kysyt asiaa James Hetfieldiltä, me pelästytimme Metallican jätkät puolikuoliaiksi. He istuivat yhteistiloissa syömässä päivällistä kaiken tämän keskellä, ja me näytimme siltä kuin olisimme tulleet hulluiksi – sillä niin me olimmekin. Löysimme viinaakin! Se mitä viinan löytämisen jälkeen tapahtui, oli melko rumaa, ja he todistivat tapahtumia.”
Se on melko paljon sanottu, sillä noihin aikoihin Metallica tunnettiin paljonpuhuvalla Alcoholica-lisänimellä.
”Taisimme olla silloin hilppasen heitä pahempia”, Stinson naureskelee. ”Olen kuullut Jamesin kertovan tarinaa useamman kerran viimeisen 30 vuoden aikana. Muistan, kun olin vielä Guns N’ Rosesissa ja törmäsimme kundeihin Saksassa. Hän sanoi, että ’Tämä jätkä. Tämä Tommy tässä. Nämä jätkät ovat ihan vitun sekaisin.’ Ja hän kertoi sen rakastavaan sävyyn.”