Vestan ura on edennyt jo kolmanteen levyyn – vaikka jonkin aikaa näytti siltä, ettei vuonna 2022 ilmestyneelle Uskon tulevaan -kakkoslevylle tulisi seuraajaa. Soundissa 5/26 julkaistussa haastattelussa Vesta kertoo, miten kuluttava urakka toisen albumin tekeminen oli ja kuinka vaikeaa oli innostua uudelleen uuden musiikin tekemisestä. Alapuolelta voi lukea katkelman Aki Nuopposen toimittamasta haastattelusta, loput voi lukea lehdestä. Vestan kolmas albumi Suomi soimaan arvioitiin sekin toukokuun Soundissa, lue juttu täältä.
Lue myös: Soundi 5/26: Tori Amos, Vesta, Social Distortion, Vilma Jää, Dimmu Borgir, Taneli Jarva…
Vestan albumin kansikuvaa katsomalla ja lyriikoita lukemalla voi löytää paljon monella tavalla painavaa asiaa. Matka kohti perinpohjaista merkityksellisyyttä alkoi kuitenkin todellisesta writer’s blockista.
– Olin toisen levyn jälkeen aivan jumissa. Sen tekeminen oli niin vaikeaa ja teki niin kipeää, etten ikipäivänä tekisi sitä uudestaan, laulaja sanoo naurahdellen.
– Kesti kauan ennen kuin musiikki alkoi kiinnostaa mua uudestaan. Ajattelin, ettei mulla ole sille mitään annettavaa.
Työkumppanit yrittivät maanitella Vestaa studiolle ”edes kokeilemaan vähän”.
– Mulle tarjottiin ihania mahdollisuuksia tehdä musaa vaikka minkälaisten ihmisten kanssa, mutta olin sitä mieltä, että olen jumissa, eikä siitä tule nyt mitään.
Kuin viimeisenä oljenkortena Vestan A&R Perttu Mäkelä (DJPP) kysyi, pitäisikö laulajan kokeilla yhteistyötä Jori Roosbergin kanssa. Vesta työsti hänen avullaan lähes koko debyyttinsä.
– Intin vieläkin vastaan, Vesta sanoo päätään pudistellen.
– Olin kuitenkin säveltänyt yhden kappaleen. Se oli aika outo ja polveileva. Esittelin sen Jorille, joka innostui. Biisi syntyi tosi nopeasti. Se jäi kuitenkin meidän kahden väliseksi vuodatukseksi eikä päätynyt levylle.
– Jori sanoi, että artistius minussa täytyy etsiä uudestaan. Mua ei kiinnostanut perinteinen musiikki, kuten vaikka rakkauslaulut. Mulla oli jotain syvää, isoa sanottavaa. Mitä se sitten olisi, oli arvoitus minullekin.
Vesta luettelee muutaman käännekohdan, jotka mahdollistivat hänen musiikintekemisensä. Hän muistelee, että on aina ollut kiinnostunut taiteesta ja saanut taidekasvatustakin. Vestan lapsuuskodin seinillä oli klassisia maalauksia, ja hänen mummonsa vei häntä Ateneumiin taaperosta lähtien.
– Meidän perheellä on lande Ruovedellä, joka on ollut taiteilijoiden suosima paikka Gallen-Kallelaa myöten. Kökötin siellä paljon myös niinä aikoina, kun olin ihan hukassa itseni kanssa.
– Mulle tuli sellaisia tuskan kausia, että Joriakin turhautti, etten saanut vietyä biisejä ja tekstejä loppuun asti. Jori halusi, että tekisin niitä himassa. Itse taas halusin tehdä niitä studiolla.
Laulaja myöntää naureskellen, ettei luovuus sentään pelkkää tuskaa ole.
– Meillä oli paljon hetkiä, että suksi luisti ihan huolella ja me vain leikittiin musiikkia lapsenomaisella riemulla. Pisteltiin kaikenlaisia ja kaikilla tavoilla tehtyjä soundeja peräkkäin ja naurettiin.
Vesta nostaa esille Ilmassa on taikaa -kappaleen riemastuttavana esimerkkinä tästä.
– Tehtiin se viimeisenä päivänä, kun olin vielä parikymppinen, eli päivää ennen kuin täytin 30. Halusin tehdä vielä yhden iloisen biisin kaksikymmenvuotiaana, Vesta hymyilee.
– Nuo olivat hetkiä, jolloin me vaan naurettiin kippurassa, pöhköiltiin ja leikittiin äänimaisemilla niin kauan kuin huvitti.