Astrid Swan ei pääse pakoon itseään – From The Bed And Beyond on elinvoimainen ja itsevarma

Astrid Swan
From The Bed And Beyond
Soliti

Henkilökohtainen tragedia on ollut taiteen vaikuttimena niin kauan kuin tragedioita ja taidetta on ollut olemassa. Van Goghin korva, Saima Harmajan keuhkot, John Miltonin kuollut vaimo. Luodakseen jotain koskettavaa ihmisen ei välttämättä ole tarvinnut kokea menetystä tai vastoinkäymisiä, mutta niistä on totta vie ollut polttoaineeksi.

Astrid Swanin kuudetta albumia From The Bed And Beyond ei oikeastaan voi kuunnella muuten kuin omaelämäkerrallisena teoksena. Swan sairastui aggressiiviseen rintasyöpään vuonna 2013, juuri Astrid4:n julkaisun jälkeen, ja nyt hän on tiivistänyt yli kolme vuotta kestäneen parantumisjakson hetket laulujen mittaisiksi kokemuksiksi.

Singlenä julkaistu A Long Time Running esittelee albumin kaksi suurinta teemaa: rakkauden ja kuoleman. Muodoltaan rikottu, elektronisten synapulssien kannattelema laulu oli paitsi viime vuoden parhaita, myös yksi harvoja tulevaisuudelta kuulostaneita kappaleita. Se ei kuitenkaan anna täydellistä kuvaa koko albumin äänimaailmasta: levyn pääasiallinen soitin on piano, ja vaikka Swanin sanoitukset ovat surullisia ja synkkiäkin, säveltäjänä ja tulkitsijana hän ei pääse pakoon itseään. From The Bed And Beyond on nimittäin teemastaan huolimatta elinvoimainen ja itsevarma levy – koska Astrid Swan on elinvoimainen ja itsevarma artisti.