The Flaming Sideburns on yksi maapallon parhaista rockbändeistä. Livenä helsinkiläisyhtyeen tapa esittää klassista autotallijytää jättää ruotsalaiset, brittiläiset ja amerikkalaiset virkaveljensä puremaan pölyä. Juuri näin rockia on tarkoitus soittaa ja laulaa. Yhtyeen uusi pitkäsoitto ei tuo juuri uutta näkökulmaa pulisonkirokujen musiikilliseen maailmankuvaan, mutta alkutaipaleen seiskatuumaisilta tuttua huurupäistä energiaa on mukana edellistä levyä enemmän.
Innoittunut riffimäiske on selkeässä pääosassa. Melodioita löytyy muutamista kertseistä, mutta levyn teho perustuu enempikin hemmetin svengaavaan bändiin. Funkkaavasta rytmittelystä punkin kautta Zeppelin-jytään liikutaan liukkaasti kuin se mystinen rasvattu salama. Keys To The Highway -kiekko on jatkuvaa ylistystä tyrnävälle bändisoitolle.
Niuho arvostelija löytää tästä myös The Flaming Sideburnsin ongelman. Bändi on urallaan versioinut niin monta kuolematonta rock-klassikkoa, että omat biisinsä ovat miltei mahdottoman haasteen edessä. Esitysten puolesta tämä levy pärjää mille tahansa klassiselle rockalbumille, mutta sävellyksissä ei olla samalla kuolemattomalla tasolla. Tämä ongelma tuntuu kuitenkin aika mitättömältä, kun Eduardo Martinez ja Lisa Kekaula rääkyvät sielukkaasti kappaleessa She Makes My Blood Burn. Perseet tulevat takuulla potkituiksi.
