Maailman kenties omituisin (ja epäkaupallisin) kaupallinen rockyhtye Tool on vihdoin saanut valmiiksi seuraajan viiden vuoden takaiselle Lateralukselle. Jos Lateralus pitäisi nyt kiteyttää yhteen sanaan, se olisi nerokas. En ole vielä päättänyt, onko 10,000 Days yhtä nerokas, mutta todennäköisesti lopullinen päätelmä on, että ei ole. Olkoonkin, että levyn mukana tulee useimpia kaupallisia rocklevyjä mielenkiintoisempi paketointi kolmiulotteisine kuvineen ja katselulaseineen (ja ilman kopiosuojausta).
10,000 Daysin nimittävin piirre – ja ongelma – on se, että se on Lateralukselle tavallaan liiankin itsestäänselvä jatke. Kenties yhtye ei Lateraluksen kipsaamana ole uskaltanut todellisiin irtiottoihin, tai ehkä kaikki sydänveri on jo vuodatettu, mutta 10,000 Days ei juurikaan sisällä elementtejä, joita Tool ei olisi jo tuotannossaan esitellyt. Toki levy on erikoinen, kaikkea muuta kuin helposti lähestyttävä, ja sellaisenaan ensiluokkainen. Tool-asteikolla sen voi kuitenkin jo sisäistää. Ehkä se on tarkoituskin.
Kun kappaleiden keskipituus on seitsemisen minuuttia (lukuun on laskettu myös lyhyet välisoitot) ja kun radiosoittoon valittu avausraita Vicariouskin pyörii samoilla hujakoilla (tosin en tiedä, soitetaanko sitä missään kokonaisuudessaan), voi kappalerakenteiden seuraamisen kuitenkin olettaa edellyttävän tavanomaista enemmän keskittymistä. ”Pahoittelen, että tähän on Toolin kohdalla nyt tultu”, kuten Maynard James Keenan Soundin viime numerossa tokaisi – tahtoen kenties sanoa, että kertosäerockia 10,000 Days ei ainakaan ole. Ilman vertailukohtia Toolin muuhun tuotantoon koko levyä voi olla aika hankala ymmärtää.
10,000 Daysin Meshuggah-viittauksista on puhuttu paljon, mutta itse saan poimittua levyltä yhteiseksi nimittäjäksi Toolin ja Meshuggahin tuotannon välille ainoastaan yhtyeiden musiikillisen ulosannin moneen suuntaan kurkottavan, välistä itsetarkoituksellisen tuntuisen monimutkaisuuden, joka on ollut molemmissa läsnä iät ajat, eikä vasta nyt. Ja vaikka levyn äänimaailma onkin varsin metallinen ja riffittely paikoin hyvinkin raskasta, Tool kuulostaa edelleen enemmän vaikka sitten King Crimsonilta kuin miltään hevibändiltä. Varsinaisesti ”tarttuvia” kappaleita levyllä on vain muutama, pääosan 76 minuutista kuluessa erilaisten eteeristen ja esoteeristen maalailuiden parissa.
Oli 10,000 Days -albumi Lateralusta vähemmän nerokas tai ei, se on joka tapauksessa levy, jonka parissa vierähtää helposti useita kuukausia, aivan kuin mitään muita levyjä ei olisi julkaistukaan. Siitä voi silti olla vaikea muodostaa mielipidettä, eikä se välttämättä ole tarkoituskaan.
