Ville Leinonen, tuo uljas iskelmäprinssi ja tasapaksuna kokolattiamattona kaikkialle levittyvän kyynisyyden herkeämätön vastavoima, luovii Majakanvartijan uni -levyllään mielenkiintoisessa kymessä. Levyn habitus aiheuttaa väistämättä kummastusta: kappaleita on ristitty sellaisilla nimillä kuin ((( ))) ja sumunummienunilillukka. Majakanvartijan uni ei kuitenkaan ole missään nimessä vaikeasti lähestyttävä kokonaisuus, tajuntaa suurentava ja mietityttävä kyllä.
Leinosen polveilevat, kerrokselliset, paikoin lapsen- ja unenomaiset ja toisinaan taas maailman tolaa tölvivät tarinat nivoutuvat saumattomasti levyn soitinmaisemaan. Majakanvartijan unta tahdittavat niin Pekka Streng -henkinen psykedelia, Fonal-yhtiön katalogin vasemmalta laidalta tuttu toismaailmallinen pop kuin varsin moderni, avantgardistinen folkmusiikkikin, jossa on paikoin jäämiä jopa Animal Collectiven kaltaisista nykysuuruuksista.
Diversiteettiä tukee se, että levyn laajoissa taustavoimissa toimivat muiden muassa Islaja, Risto Ylihärsilä ja lauluyhtye Rakkauden Äänet. On varmasti osin tällaisen kollektiivisuuden ansiota, että kyseessä on levy, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä jylhän eeppinen että pienimuotoisen ihastuttava.
