VILLE LEINONEN: Hei!

Arvio julkaistu Soundissa 01/2007.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Rockestetiikan ohessa harjoitetun iskelmämusiikin diggailun ei tarvitse olla syyllistä nautintoa, vaikka hengenheimolaisia olisi vaikeampi löytää kuin vaikkapa jatsin tai kantrin suvaitsijoita. Oikealla asenteella iskelmät kiteytyvät ja jalostuvat muunakin kuin ohikiitäneen menneisyyden nostalgisina soundibiitteinä. Ville Leinonen todistaa, että 70- ja 80-lukujen taitteen rahvaanviihde on oivallettavissa musikaalisesti aidolla tunteella.

Arvio

VILLE LEINONEN
Hei!
Poko

Rockestetiikan ohessa harjoitetun iskelmämusiikin diggailun ei tarvitse olla syyllistä nautintoa, vaikka hengenheimolaisia olisi vaikeampi löytää kuin vaikkapa jatsin tai kantrin suvaitsijoita. Oikealla asenteella iskelmät kiteytyvät ja jalostuvat muunakin kuin ohikiitäneen menneisyyden nostalgisina soundibiitteinä. Ville Leinonen todistaa, että 70- ja 80-lukujen taitteen rahvaanviihde on oivallettavissa musikaalisesti aidolla tunteella. Lapsellisinkin ”venus”-popkomppi ja latteinkin lemmenteksti (”kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata”) asettuvat vinoilematta arvoonsa muikeissa melodioissa.

Jussi Mäkelä levytti Juhamattina yli 170 iskelmää, joista Leinonen on valinnut peräti kuusi mieluista cover-kappaletta. Iskostuneimmat suomalaiset originaalihitit ovat Rakasta mua juuri näin ja Pieni ja lämpöinen. Puhdaspiirteinen suomipoppis Kevät tuli elämääni on Taisto Welinin ainokaiseksi kirjattu sävelmä, jossa venushumppa kattaa elämän valttikortit ja lähes kaustislaiset viuluvibrat. Juhamatin repertuaaria ovat myös Julio Iglesiasin ja Billy Oceanin eurohitit (Hey ja Red Light Spells Danger) ja upeimpana Ornella Vanonille tyypillinen 60-luvun italoiskelmä, dramaattinen vetoomus Voinko luottaa.

Raul Reimanin sanoituksia Leinonen tulkitsi hänestä kertovassa minimusikaalissa Toijalassa. Reimanilla oli taipumusta kalmanhenkiseen tunnelmointiin, mutta Villen viisi valintaa suosii sitä ihaninta ja lämpöisintä laitaa. Chrisse Johanssonin vapautuneen hempeitä sanoituksia on myös monta, ja niissä kamppaillaan onnistuneesti tutuimpia hittimaneereja vastaan. Kesän lapsi henkii jopa intiimimpää ja auvoisempaa iloa kuin Katri Helenan hymysuinen esitys. Sovitus liikahtelee uskollisesti Albinonilta vohnitun kertosäkeen ja maailman heppoisimman funk-väliosan akselilla.

Sinivalkoiselle idolille tekevät kunniaa myös harvinaisempi Ihana aamu ja virheettömän kauniilla sydämenvärinällä haikailtu Katson autiota hiekkarantaa. Eini sai omittua Robbie Van Leeuwenin Avaruuslaiva 109:n Katri Helenan levytystä tehokkaammin. Hymni osuu tunnehermoon juuri nyt, kun on tullut ihasteltua säveltäjän Shocking Blue -helmiä laulajatar Mariska Veresin muistoksi.

Leikillisesti nimetty Chrisse Forever -bändi on täydellinen kaikupohja Leinosen pyrkimyksille. Aikoinaan alkeellisilta kuulostaneet ”modernit” diskokikat, köyhentyneiden studio-orkesterien fillingit tai pinnallisen eksoottiset iskelmäsävyt ovat nyt aitojen virtuoosien sulavasti suorittamat ja silti neitseellisen melodisen logiikan sanelemat. Poplehtiseksi värkätty kansitaide täydentää herkullisesti ja tietorikkaasti kokonaisuuden.

Lisää luettavaa