Classic Rockin sivuilla julkaistiin Geezer Butlerin haastattelu, jossa Black Sabbath -basisti kertaa monenmoisia asioita menneisyydestään: mikä oli hänen uransa pahin hetki (kun Ozzy Osbourne lähti Black Sabbathista vuonna 1979), mitä hän katuu eniten (kun ei tullut hommattua lakimiestä uran alkuvuosina) ja mistä hän on elämässään eniten ylpeä (lapsistaan). Mukana on tällaisten painavien aiheiden lisäksi kevyempääkin asiaa, kuten se, miten hän otti vähän liikaa hallusiogeenejä aivan Sabbathin alkuaikoina.
Butlerilta kysyttiin, mikä hänen mielestään on parasta ja mikä pahinta huumetta. Ilmeisesti molemmat arvonimet menevät LSD:lle.
”Kaikkihan ne ovat parhaita sillä hetkellä, kun käytät niitä”, Butler aloitti vastauksensa.
”Pahin kerta taisi olla, kun otin yliannostuksen happoa. Olimme keikalla puistossa Leamington Spassa vuonna 1970. Kun ajoimme puistoon, luulin että kukat yrittivät tunkeutua autoon kuristamaan minut. Kun soitimme lavalla, luulin olevani laivassa ja että ympäröivät talot olivat aaltoja. Luulin myös kättäni suureksi hämähäkiksi, joka kulkee ylös alas soittimeni kaulaa. Happo on ihmeellistä kamaa.”
Sillä lailla. Geezerltä kysyttiin haastattelussa myös, mikä on hänen mielestään elämän tarkoitus, ja miehen vastaus oli aika voimallisesti heavy-pioneerille sopiva.
”Se on kuolema”, Butler sanoi.
”Elät elämäsi loppuun, ja siinä se. Mutta uskon kyllä, että kaikella on kohtalonsa. Tai ainakin joillain asioilla on. Oma elämäni on ollut joko täynnä uskomattomia sattumia, tai sitten sen vain on ollut määrä mennä näin. Mitenkä lienee. Onhan se outoa.”