Kun tuulet kirkuu hautoihin – Cover vai orkkis? -sarjassa King Crimsonin Epitaph

King Crimson vuosimallia 1969.

Onko alkuperäinen versio se ainoa oikea? Voiko cover pestä esikuvallaan lattiaa? Soundin sarjassa laitetaan originaalit ja lainakappaleet kilpasille ja katsotaan, kuka nousee korkeimmalle palkintopallille.

Sarjan aiemmissa osissa paremmuudesta ovat kisailleet ZZ Topin Rough Boy, Kissin God Of Thunder, Thin Lizzyn Jailbreak, Guns N’ Rosesin Paradise City, Black Sabbathin Paranoid ja James Brownin It’s A Man’s Man’s Man’s World.


ORIGINAALI

Epitaph on brittiläisen progerock-yhtye King Crimsonin debyyttialbumin kolmas raita. In The Court Of The Crimson King sai ilmestyessään 1969 ristiriitaisen vastaanoton, mutta on vuosien saatossa noussut progressiivisen rockin klassikoksi ja kivijalaksi.

Haikean Epitaphin soundissa hallitsevana elementtinä soi Ian McDonaldin soittama mellotron, joka luo eteerisen ja surullisen tunnelman tukemaan lyriikoiden kuvailemaa lohdutonta dystopiaa.

Epitaph julkaistiin myös singlenä, tosin vasta vuonna 1976 kokoelmalevyn A Young Person’s Guide To King Crimson kylkiäisenä. Singlen b-puoleksi valittiin Epitaphin tyylillinen vastakohta, raskas ja kaaosmainen 21st Century Schizoid Man.

HAASTAJAT

Tällä kertaa yksikään haastaja ei lähde viemään kappaletta kokonaan uusiin sfääreihin, vaan jokainen tekee hyvin pitkälti kunniaa alkuperäisversiolle. Mikä ehkä tässä tapauksessa on ihan hyväkin asia. Mutta nämä neljä versiota esiraatimme valitsi mukaan tällä kertaa:

1. Hector on tehnyt uransa aikana runsaasti käännösversioita, joista yksi on Liisa pien -albumilta löytyvä Tuulet kirkuu hautoihin vuodelta 1975.

2. Espanjalainen blackmetal-yhtye Asgaroth ei sentään lähtenyt lisäilemään blastbeatia biisiin, vaan piti alkuperäisen balladimaisen tunnelman tallella lisäten gregoriaanityylistä kuorolaulua ja aavistuksen örinää ja särökitaraa.

3. Kappaleessa on selvästi jotain, joka viehättää blackmetal-muusikoita, sillä myös norjalainen In The Woods teki Epitaphista oman tulkintansa. Versio on aavistuksen uskollisempi alkuperäiselle kuin edellisen haastajan tulkinta, mutta lisää omana vivahteena Synne Larsenin kauniin naisäänen.

4. Naisäänestä puheenollen: viimeisenä haastajana mukana on folkahtavan poprock-yhtye Fern Knightin ja sen laulajan Margaret Ayren kaunis tulkinta.

Kuuntele vielä haastajat läpi alta ja anna äänesi omalle suosikillesi.