Soundin jouluspesiaalissa Editorsin Tom Smith kertoo, kuinka he halusivat Smith & Burrows -kaksikon toisen osapuolen kanssa tehdä muutakin kuin istua pubissa ja puhua lapsista. Smith myös paljastaa tietämättömyytensä joulupukin kotipaikasta. Soundin joulukalenteri alkaa ilmestyä 1.12. päivittäin Soundin Facebook-sivulla sekä kootusti myös nettisivuilla.Soundin jouluspesiaalissa Editorsin Tom Smith kertoo, kuinka he halusivat Smith & Burrows -kaksikon toisen osapuolen kanssa tehdä muutakin kuin istua pubissa ja puhua lapsista. Smith myös paljastaa tietämättömyytensä joulupukin kotipaikasta. Soundin joulukalenteri alkaa ilmestyä 1.12. päivittäin Soundin Facebook-sivulla sekä kootusti myös nettisivuilla.
Editorsin laulaja-kitaristi Tom Smith ja tuolloin Razorlight-yhtyeessä rummuttanut Andy Burrows tutustuivat 2000-luvun puolivälissä rockfestivaalien backstagella. Vähitellen samoissa piireissä liikkuneista muusikoista tuli ylimmät ystävykset. Nykyään Burrows johtaa omaa I Am Arrows -bändiään.
– Asumme Lontoossa samassa kaupunginosassa ja muutama vuosi sitten saimme lapset samaan aikaan. Sen myötä meistä tuli todella läheisiä, kertoo Tom Smith.
Kun kaksi muusikkoa ystävystyy, jossain vaiheessa he tietenkin kaivavat soittopelit esiin. Niin kävi myös Smithille ja Burrowsille. Soittelu johti siihen, että kaksikko julkaise 7.12. Funny Looking Angels -joululevyn.
– Kaikki tapahtui hiukan vahingossa. Taivaalta ei tullut valoa, joka sanoi, että teidän pitää äänittää joululevy. Me ainoastaan halusimme tehdä yhdessä muutakin kuin istua pubissa ja puhua lapsista.
– Ensimmäinen ideamme oli vain tehdä jotain yhdessä. Äänittää jotain ja niin edelleen. Teimme ensiksi pari lainabiisiä, (Yazoon) Only Youn ja (Blackin) Wonderful Lifen. Ne ovat jollain tavalla jouluhenkisiä biisejä, joten ne loivat jonkinmoisen tunnelman.
– Ensin ajattelimme tehdä coverlevyn ja julkaista sen jouluksi – omia suosikkejamme, joululauluja, joulun tunnelmaan sopivia lauluja ja niin edelleen. Semmoisia lauluja, joissa on talvinen tunnelma. Silloin oli varmaankin kesäkuu.
– Emme kuitenkaan löytäneet kovin montaa joululaulua, joista olisimme halunneet tehdä oman versiomme. Ja tuskin olisimme edes tehneet kovin hyviä versioita vaikkapa (Wham!in) Last Christmasista ja (Pogues & Kirsty MacCollin) Fairytale Of New Yorkista. Jälkimmäisen versioimista ei kannata kenenkään edes yrittää, sillä se on suorastaan pyhä kappale. Niinpä päätimme tehdä muutaman oman kappaleen. Siitä kaikki lähti liikkeelle.
Ajattelitteko muita 1980-luvun lainakappaleita? Esimerkiksi Housemartinsin Caravan Of Love tai Frankie Goes To Hollywoodin The Power Of Love tulevat heti mieleen.
– Tiedätkö mitä, itse asiassa ajattelimme niitä kumpaakin! Olimme kuitenkin tehneet jo Only Youn ja Wonderful Lifen emmekä halunneet tehdä pelkästään tunteellisia versioita 80-luvun kappaleista, vaikka ne erinomaisia ovatkin. Niinpä teimme pari 90-luvun biisiä, Longpigsin On And Onin ja Deltan Funny Looking Angelsin. Teimme myös traditionaalisen In The Bleak Midwinter -kappaleen ja muutaman ikioman talvisen laulun.
Äänitittekö joululevyn kuumimman kesän aikana?
– Äänitimme. Tosin viime kesä ei ollut Englannissa erityisen pitkä tai kuuma.
– Luulen, että useimmat joululevyt on äänitetty kesällä. Niin se vain menee, jos semmoisen on oltava kaupoissa marraskuussa tai joulukuussa. Onhan se tietenkin vähän outoa.
– Tätä levyä ei tehty hienossa studiossa, vaan yhden kaverin ullakolla. Astuimme hänen lastensa yli, tervehdimme hänen vaimoaan, kiipesimme portaat ylös asti ja rupesimme äänittämään.
– Ullakolla oli välillä todella kuuma, joten täytyy myöntää, että tämmöisten laulujen äänittäminen tuntui toisinaan hiukan naurettavalta. Jotenkin sitä vain täytyi saada siirrettyä itsensä henkisesti toiseen aikaan ja paikkaan, löytää semmoinen nousuhumalaisen höpsöttelyn tunnelma.
Millainen on hyvä joululevy?
– Me yritimme tehdä sellaisen. On muiden päätettävissä onnistuimmeko.
– Viimeksi kuulemani aidosti koskettava joululevy taitaa olla Low’n albumi (Christmas, 1999). Siitäkin on jo pitkä aika. Se on ihana levy. Rakastan erityisesti Just Like Christmas -kappaletta.
– Minulla ei itse asiassa ole kovin montaa joululevyä. Low’n albumin lisäksi rakastan Phil Spectorin joululevyä. Kaikkein hienoin joululaulu on tietenkin Poguesin ja Kirsty MacCollin Fairytale Of New York. Se on mahtava kappale. Ilman sen kuulemista joulu ei ole täydellinen.
– Joulun tunnelman vangitseminen poplauluun on vaikeaa. Rakastamani joululaulut ovat iloisia ja surullisia samaan aikaan. Vaikka ne ovat lämpimiä, niissä on usein myös hiukan surua, särkyneitä sydämiä tai jotain muuta.
Mikä on paras joululahjasi koskaan?
– (Miettii pitkään.) En tiedä. Pidän huonoistakin lahjoista. Pidän jopa siitä, kun isoäidin paketista löytyy todella kauhea villapaita. Tärkeintä on, että joku on ajatellut sinua.
Mitä haluat tänä vuonna joululahjaksi?
– Haluaisin Lomo-kameran. Voin toki ostaa itsekin sellaisen. Olen ehkä vähän liian vanha laatimaan lahjalistoja, mutta jos joulupukki kysyisi minulta, niin sanoisin haluavani Lomon.
– Lahjojen suhteen joulu on lasten juhla. Aikuisena saa paremman mielen lahjojen antamisesta kuin niiden saamisesta.
Tiedätkö missä joulupukki asuu?
– Öööh…. En tiedä. Tiedätkö sinä?
Tietenkin. Hän asuu Suomessa, aivan napapiirin tuntumassa. Ehkä sinun pitäisi tuoda lapsesi katsomaan joulupukkia.
– Hyvä idea. Hän olisi varmaan niin innoissaan, että räjähtäisi.
TEKSTI: Tero Alanko
SOUNDIN JOULUKALENTERIN LÖYDÄT SOUNDIN FACEBOOK-SIVULTA 1.12. ALKAEN