Haastattelu: Miten ihmeessä Helloween-muusikot saivat parsittua aikoja sitten rikkoutuneet välinsä? Yhtye kertoo

Helloween koki kovia iskuja 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella, kun kitaristi-laulaja Kai Hansen ja laulaja Michael Kiske lähtivät omille teilleen. Monen yllätykseksi kaksikko palasi Helloweenin muonavahvuuteen vuonna 2017, ja nyt on käsillä hampurilaisyhtyeen massiivinen nimikkoalbumi.
28.6.2021 07:29

Marraskuussa 2016 saksalaisen power metal -legenda Helloweenin fanien sydämet jättivät pari iskua väliin – niin mahtavia uutisia he olivat juuri saaneet.

Tuolloin julkaistun tiedonannon mukaan bändin nykyisen kokoonpanon jäsenet (kitaristi Michael Weikath, basisti Markus Grosskopf, laulaja Andi Deris, kitaristi Sascha Gerstner ja rumpali Daniel Löble) ovat laittaneet hynttyyt yhteen Helloweenin solistina vuosina 1986–1993 toimineen Michael Kisken ja kitaristi-laulajana vuosina 1984–1989 vaikuttaneen Kai Hansenin kanssa.

– Monet pitkän linjan Helloween-diggarit eivät olleet uskoa korviaan, ja se oli hyvin ymmärrettävää. Bändin takavuosilta löytyy kuitenkin riitoja, jotka näyttäytyivät ulkopuolisten silmissä repivinä ja korjaamattomina, sanoo Grosskopf.

Maineikkailla Keeper of the Seven Keys: Part I (1987) ja Part II (1988) -albumeilla äänitorvena toimineen Michael Kisken paluu Helloweenin riveihin herätti erityistä hämmästystä. Kun laulaja lähti yhtyeestä 1990-luvun alkupuolella, ovet paukkuivat varsin kuuluvasti.

– Törmäsin Michaeliin (Weikath) Sweden Rock Festival -tapahtumassa vuonna 2013, ja puhuimme toisillemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Michaeliin törmääminen oli oikein kivaa ja samalla tajusin, etten enää edes muista vanhojen riitojemme syitä, sanoo Kiske.

– Kun rakas ystäväni Kai Hansen sitten alkoi pohtia paluuta Helloweenin riveihin, oma mielenikin muuttui. Eikä sitten mennytkään kauan, kun saimme kulissien takaiset asiat kuntoon.

Ja niin kävi, että septetiksi kasvanut Helloween julkaisi uuden Pumpkins United -kappaleen ja lähti samannimiselle maailmankiertueelle syksyllä 2017.

– Rundi oli aivan suurenmoinen kokemus. Jos ei olisi ollut, emme puhuisi nyt laajennetun Helloween-kokoonpanon ensimmäisestä studioalbumista, naurahtaa Weikath.

Pumpkins United World Tour -kiertueen tunnelmat ikuistettiin myös jälkipolvien ihmeteltäviksi.

– Vaikka rundasimme ympäri maailmaa noin vuoden ajan, emme tietenkään ehtineet joka paikkaan. Tämän vuoksi päätimme ikuistaa muutamia esiintymisiä, ja United Alive In Madrid ilmestyikin sitten loppuvuodesta 2019. Vaikka itse sanonkin, se on mahtava livepaketti, sanoo Grosskopf.

Helloweenin kesäkuun puolivälissä ilmestynyt odotettu pitkäsoitto kantaa otsikkoa Helloween. Ajatus yhtyeen mukaan nimetystä ”definitiivisestä pitkäsoitosta” alkoi versoa Pumpkins United -kappaleen valmistelemisen aikoihin vuonna 2017.

– Kun Kiske ja Hansen päättivät palata Helloweenin riveihin, aluksi keskustelimme vain yhdestä isosta maailmankiertueesta, kertoo Deris.

– Kohta joku heitti ilmoille ajatuksen rundin nimikkobiisin kirjoittamisesta ja pian kävimmekin tuumasta toimeen. Valmiiseen kappaleeseen tuli niin minun, Kisken kuin Hanseninkin lauluosuuksia, ja ujutimme mukaan myös viitteitä kohti vanhoja Helloween-kappaleita. Pumpkins Unitedin valmisteleminen tuntui valtavan inspiroivalta, ettei meille lopulta jäänyt vaihtoehtoja. Me kaikki tiesimme, että Helloweenin uuden kokoonpanon täytyy tehdä myös kokonainen studioalbumi.

Helloweenin riveistä ei ole koskaan puuttunut osaavia säveltäjiä – ja nyt joukosta löytyy kaikkien muiden lisäksi ”välivuosina” Gamma Ray -yhtyeelle ison liudan power metal -klassikoita kirjoittanut Kai Hansen. Kuten arvata siis saattaa, alustavasta materiaalista ei ollut lopulta puutetta.

– Minä ja Andi asumme Teneriffalla, kun taas osa bändistä viihtyy edelleen Saksassa. Avasimme siis yhteisen Dropboxin, ja sinne alkoikin ilmestyä uusia aihioita kiihtyvällä tahdilla, kertoo Weikath.

– Kun materiaalia oli sopivaksi katsottu määrä, kokoonnuimme yhteen ja ryhdyimme katsomaan alustavia biisejä vähän tarkemmin. Tiukan seulan läpi pääsi lopulta viitisentoista aihioita, ja lähdimme työstämään niitä eteenpäin.

Grosskopf nappaa puheenvuoron.

– Hampurissa tehty huolellinen esituotantovaihe kesti ehkä pari kuukautta. Sen jälkeen levyn isot suuntaviivat – esimerkiksi singlelohkaisut ja bonusbiisit – olivat aika hyvin selvillä.

– Kun orkesterissa oli yhtäkkiä kolme solistia yhden asemesta, lopullisten lauluosuuksien miettiminen oli erityisen mielenkiintoista. Jos kappaleen alkuperäinen idea tuli vaikkapa Weikathilta, hänellä oli luonnollisesti pitkälle viety ajatus siitä, miten lauluosuudet jakautuisivat. Me muut toki kuuntelimme aihiota erilaisilla korvilla – omista lähtökohdista –, ja biisin sovitus saattoi muuttua reilustikin matkan varrella.

– Me solistit teimme tavallaan tuplatyön tällä kerralla. Jokainen meistä lauloi levyn käytännössä kokonaan läpi, jonka jälkeen valitsimme sävellyksiin parhaiten sopivat laulujutut, sanoo Deris.

Tällainen työskentelytapa viittaa vahvasti siihen, että ”taiteilijoiden suuret egot” ovat hieman kutistuneet vuosien vieriessä.

– Se on totta, nauraa Deris.

– Ilmeisesti olemme jo sen verran vanhoja kehäkettuja, että pystymme näkemään kokonaisuuden, emmekä jää voivottelemaan jokaisen yksityiskohdan äärellä. Eihän tällaisen kollektiivisen levyn tekemisestä olisi tullut yhtään mitään jos me kaikki olisimme pitäneet tiukasti kiinni omista mielipiteistämme… Eikä tietenkään pidä unohtaa tuottajakaksikko Charlie Bauerfeindia ja Dennis Wardia. Jos emme muuten kyenneet ratkaisemaan jotakin levyyn liittynyttä pulmaa, tuottajat kyllä auttoivat. Hah hah!

Helloweenin jäsenet ovat kuvailleet uutta albumia ”yhtyeen historiaa kunnioittavaksi teokseksi” ja ”aivan erityislaatuiseksi kokonaisuudeksi”. Kun tekeillä oli näin merkittävä levytys, muusikot eivät tietenkään jättäneet yhtäkään kiveä kääntämättä.

– Halusimme levylle vahvoja kasaritunnelmia, joten purkitimme materiaalin analogisesti. Päätimme myös hyödyntää samaa miksauspöytää, jota käytimme muun muassa Master of the Rings-, Time of the Oath- ja Better Than Raw -levyjen nauhoitusvaiheissa, kertoo Grosskopf.

– Suuri osa uudesta materiaalista taltioitiin H.O.M.E.-studiolla Hampurissa. Tämä paikka toimi yhtyeen kotipesänä jo 1980-luvun puolivälissä ja studioon liittyykin valtavasti hienoja muistoja.

Myös Daniel Löblen käyttämästä rumpusetistä löytyy suora linkki yhtyeen suosiontäyteisiin takavuosiin.

– Daniel soitti osuutensa samalla setillä, jota Helloweenin alkuperäinen rumpali, vuonna 1995 menehtynyt Ingo Schwichtenberg käytti muun muassa Keeper of the Seven Keys -levyjen nauhoituksissa. Daniel kokeili ensin jotakin uudempaa Sonorin settiä, mutta Ingon vanhat rummut soundasivat paljon paremmilta, Grosskopf nyökkää.

– Inspiroiduin Danielin ratkaisusta sen verran vahvasti, että päätin itsekin kaivaa esiin vanhan Ampegin bassovahvistimen. Hankin sen jo 1970-luvulla ja käytin laitetta vanhoilla Helloweenin levyillä, enkä onneksi koskaan myynyt sitä pois.

– Sama linja jatkui myös kitaroiden suhteen. Käytimme ainoastaan vanhoja Marshallin vahvistimia ja kaappeja, emmekä luottaneet efektilaitteissakaan uusiin tulokkaisiin. ”Vanhassa vara parempi” oli homman nimi kautta linjan, painottaa Weikath.

Helloweenin uudelta albumilta löytyy myös yksi linkki Suomen suuntaan, sillä singlelohkaisu Skyfallin kosketinosuuksista vastaa Stratovariuksen ruotsalaisvahvistus Jens Johansson.

– Arvostamme Jensin ammattitaitoa todella paljon. Jens oli ennestäänkin tuttu mies, mutta tutustuimme häneen entistä paremmin Stratovariuksen kanssa tehdyllä Euroopan-kiertueella kymmenisen vuotta sitten. Oli hieno juttu, että hän lähti mukaan tähän projektiin, sanoo Gerstner.

Mikä albumin tekemisessä oli haastavinta?

– Usko tai älä, mutta ei oikein mikään, naurahtaa Weikath.

– Kuten tuli jo selväksi, tasokasta materiaalia oli lopulta liikaakin, mutta se oli tietenkin pelkästään positiivinen ongelma. Olemme sitä paitsi tottuneet tähän jo menneinä vuosina, sillä Helloweenin levyjen tekemistä on lähes aina voinut kutsua ”positiiviseksi kaaokseksi”. Tämä fiilis syntyy juuri siitä, kun kaikkien biisinkirjoittajien taskut tuntuvat olevan pullollaan ideoita albumin valmisteluvaiheessa.

– Haastavat ajat alkoivat vasta levyn tekemisen jälkeen! Albumi nimittäin valmistui jo keväällä 2020, ja olemmekin joutuneet istumaan valmiin teoksen päällä jo yli vuoden ajan. Se on tuntunut hyvin raastavalta, sillä tiedämme fanien rakastavan Helloweeniä, sanoo Grosskopf.

Uuden albumin nimestä puheen ollen: kun aikoinaan julkaisitte ensimmäisen ep-levytyksenne, sen nimi oli Helloween. Miksi päätitte käyttää samaa nimeä uudelleen?

– Mietimme levyn otsikkoa todella pitkään. Jonakin päivänä Sascha sitten heitti ilmoille ajatuksen yhtyeen nimen käyttämisestä, ja meidän kollektiivisen päämme päällä syttyi saman tien lamppu, sanoo Weikath.

– Tajusimme heti, että Helloween on täydellinen otsikko levylle, joka toivottaa Kai Hansenin ja Michael Kisken takaisin ruotuun. Nimen on toki tarkoitus antaa vihjeitä myös siitä, että tämä on meidän mielestämme paras mahdollinen Helloween. Meillä ei siis ole mitään aikomuksia kutistaa kokoonpanoa jatkossa vaan jatkamme marssimista seitsemän miehen vahvuisena rykmenttinä!

Teksti: Timo Isoaho
Haastattelu on julkaistu Soundissa 6/21.

Lisää luettavaa