Anssi kela: Rakkaus upottaa
Säv ja san: Anssi Kela, sov: Anssi Kela, Antti Karisalmi, Ville Kela, Saara Matsberg, Tuomas Wäinölä ja Jussi Jaakonaho
Julkaistu 29.11.2017 singlenä
Avainrivi: ”Oon ollut kilon paloina jätesäkissä.”
Edellisen kokopitkänsä Nostalgiaa vuonna 2015 julkaissut Anssi Kela puski pari kuukautta sitten kuultaviin kappaleen nimeltä Rakkaus upottaa. Selvitimme, mistä parhaillaan keikkatauolla olevan Nummelan triplaplatinamiehen tuorein on tehty.
– Työstän taas isompaa kokonaisuutta edellisten Petri Ruusunen ja Musta tuntuu multa -irtosinkkujen (2015 ja 2016) jälkeen. Rakkaus upottaa on ensimmäinen maistiainen uudelta levyltä, jonka on tarkoitus ilmestyä syksyllä, Kela kertoo.
Vuoden 2015 Vain elämää -tähtenäkin kunnostautunut Kela on kuronut pari edellistä studioalbumiaan kasaan pitkälti omin neuvoin. Vuonna 2018 puhaltavat kuitenkin, jos eivät vallan uudet, niin uusvanhat tuulet.
– Mulle tuli vahva fiilis, että haluan tehdä enemmän asioita bändin kanssa. Keikoilla on ollut ilmassa energiaa, jota tahdoin pyrkiä hyödyntämään myös äänitteellä.
Mikäpä on hyödyntäessä; vuoden 2013 kitaristinvaihdosta (Tuomas Wäinölä kepin varteen ja Ville Kela kitarasta ”takaisin oikealle paikalleen” rumpuihin) lukuun ottamatta Kelan yhtye on pysynyt samana Nummela-ajoista (2001) asti.
– Rakkaus upottaa lähti purkautumaan musa edellä, klassisesti kitaraa rämpytellen. Sävellyspuolen suhteen oon huomannut, että usein hedelmällisintä oman biisin tekemiselle on jostain toisesta biisistä innostuminen. Tulee olo, että mä haluan, että mullakin ois tuollainen biisi. Tämän referenssinä toimi Pinkin Try (2012), jonka löysin viime maaliskuussa, hivenen jälkijunassa siis. Tryssa tykkään paljon kertsistä, joka on mielestäni viime aikojen parhaita lajissaan. Mun biisiin päätyivät kiertämään samat sävelet, eri järjestyksessä toki. Ennen kertsin aukeamista kuullaan pianointro, säkeistöissä soi rapsuttelukitara. Pyrkimyksessäni tehdä mahdollisimman samanlainen biisi kuin Try onnistuin mielestäni aika hyvin!
”Se, mistä tämäkin laulu lopulta kertoo, hahmottui itsellenikin vasta prosessin varrella.”
Tässä vaiheessa Kelalla ei ollut vielä harmainta aatosta siitä, mitä tekstipuolella tuleman pitää.
– Nykyään metodinani on, lähes poikkeuksetta, aloittaa biisin tekeminen kertsistä. Tällä kertaa kertsi oli se, jonka myös sanoitin ensimmäisenä. Vietin aikaa melodian kanssa, yritin hakea sanoja, jotka tuntuisivat siltä, että ne kuuluvat juuri tähän, että niitä olisi helppo laulaa ja että ne toimisivat myös rytmisesti. Ensimmäisenä tuli pätkä ”sä et oo ainoo, tidi didi di di dii”. Pitkän aikaa rallattelin vaan tuota. Vähitellen muu tarina lähti rakentumaan ympärille.
Sanoittaessaan Kela ei juurikaan vaivaa päätään samaistuttavuuden tai universaaliuden kaltaisilla asioilla.
– Se, mistä tämäkin laulu lopulta kertoo, hahmottui itsellenikin vasta prosessin varrella. Tajusin, että okei, tämähän taitaa olla tällainen vertaistukikappale. Keskiöön nousi se, miten jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin on parasta tukeutua toiseen ihmiseen sen sijaan, että yrittäisi sinnitellä yksin.
Artisti huomauttaa, että toisinaan rivien lähteet löytyvät mitä yllättävimmistä paikoista.
– Kakkossäkeistössä lauletaan siitä, kuinka tää laulu on kuin ”juomapullo täynnä hiekkaa”. Metafora juontaa juurensa suosikkielokuviini lukeutuvan Three Amigosin (Kolme kaverusta, 1986) kohtaukseen, jossa kolme amigoa ratsastaa autiomaassa nääntymäisillään janoon. Martin Shortin hahmo nostaa huulilleen juomapullon, josta valuukin sitten pelkkää hiekkaa.
Demoa biisistä, jonka kertoja on muun muassa ”ollut kilon paloina jätesäkissä” ei levy-yhtiössä varsinaisesti kammettu suorilta seitsemänteen taivaaseen.
– Lafkasta totesivat ensin, että liian synkkää, että tarvitsisi jotenkin positiivista. Olin eri mieltä ja sanoin, että onhan se toivo siellä pinnan alla. Lopulta sain näkemykseni läpi ja levy-yhtiö ehdotti tuottajaksemme bändimeiningin pioneeria Jussi Jaakonahoa. Sehän passasi, Jussin kanssa ollaan tehty hommia aiemminkin.
Itse tallentaminen sujui, kuten se tekijäihmisiltä sujua saattaa.
– Treenattiin kertaalleen Jussin läsnä ollessa ja mentiin sitten kesäkuun alussa koko köörin kanssa pariksi päiväksi Finnvoxille vetämään mikä oltiin treenattu. Vanhan liiton tapa tuntui pitkästä aikaa oikein virkistävältä.
Teksti: Eero Tarmo
Julkaistu alun perin Soundissa 1/2018
