Riemunkiljahduksista kiviseinään – Näin Egotripiltä syntyy kappale, jolla saadaan festarijengi hurmokseen

Erään laulun anatomia. Juttusarjassamme puretaan atomeiksi yksi ajankohtainen laulu.

Egotrippi: Ennen ja nyt
Säv: Mikki Kauste, san: Mikki Kauste, Iisa Pajula ja Lasse Kurki, sov: Egotrippi ja Lasse Kurki
Julkaistu 13.10.2017 albumilla 10
Avainrivi: ”Ja sä tiedät, mitä voisit muuttaa ja mitä taas et voi, vaikka haluaisit.

Egotripin 10-albumin elämästä hurmaantuneesti sykkivä nelosraita tottelee nimeä Ennen ja nyt. Mutta mitä olikaan ennen valmista biisiä?

Ennen ja nyt on siinä mielessä klassinen pop-kappale, että se tottelee rakenteellisesti perusmuotoa. Löytyy siis a-, b- ja c-osaa. Tekoprosessin aikana palaset ja niiden paikat kokivat kuitenkin monia muutoksia, biisin säveltänyt laulajakosketinsoittaja Mikki Kauste muistelee.

– Sävellyksen suhteen suurin mullistus tapahtui poikien kanssa treeniksellä, kun päätimme lisätä kertosäkeeseen merkittävän määrän kiertoja. Alkuperäisessä vedoksessani kertsi ei ollut vielä lähellekään noin pitkä kuin se nyt on. Hyvä, että muutos tuli, olisihan kertsi muuten aika torsoksi jäänyt.

Kausteen mielestä toisto on oikein käytettynä toimiva elementti.

– Varsinkin kertsissä. Tässä on a-osassa laskeva melodialinja, jota soinnutukset tukevat. B-osan suhteen mulla oli marvingayemainen soul-ajatus, fis-mollimaj7 ja siitä tiputus Emaj’hin. Meikäläisille hyvin tyypillisiä sointuja. Sointujen päällä falsetissa hennosti laulettu melodia. Itse tykkään juuri b-osasta kovasti, se lähettää biisin hienosti varsinaiseen kertsiin, jonka diskobiittiä lähentelevä rytmiikka on yhtyeellemme hyvin epätyypillinen.

Egotrippiläisten ystävä ja luottomies, tuottaja Lasse Kurki kertoo halunneensa haastaa bändin tekemään Ennen ja nyt -kappaleen kanssa jotain, mitä se ei aiemmin ole tehnyt:

– Tuottajana lähdin metsästämään isoutta ja rytmisyyttä alun perin melko rauhallisen ja introvertin sovituksen pohjalta. Kysyin poitsuilta, että miten te tämän soittaisitte, jos kyseessä olisi festarien vika biisi päälavalla ja haluaisitte saada jengin hurmokseen. Kertsiä edeltävät iskut olivat portti sovitukseen, joka lopulta syntyikin todella luontevasti ja sai meidät kaikki kiljahtelemaan riemusta treeniksellä.

Varsinaiseksi Iisakin kirkoksi muodostuivat lopulta sanat.

– Mulla oli valmiina runko, jonka pohjalta menimme studioon, Kauste kertaa.

– Biisi ehdittiin jo suurin piirtein laulaakin, kunnes teimme kollektiivisen huomion siitä, ettei teksti vielä ihan avautunut, ei koskettanut kaikkia bändiläisiä ja levy-yhtiöihmisiä tarpeeksi.

”Kysyin poitsuilta, että miten te tämän soittaisitte, jos kyseessä olisi festarien vika biisi päälavalla ja haluaisitte saada jengin hurmokseen.”

– Siinä oli edessä klassinen kiviseinä: idea oli kunnossa, mutta muoto ilmeisesti ei. Erinäisten vaiheiden jälkeen jäljelle jäi kolmen henkilön aivoriihi, johon viimeisessä vaiheessa kuuluivat mä, Lasse ja Pajulan Iisa.

Omalta artistiuraltaan pelkällä etunimellään tunnettu Iisa Pajula sanoo bändiltä saamansa alkuperäisen tekstiaihion olleen ”kantavalta ajatukseltaan hyvä”, mutta ”lähestymiskulmaltaan yleisluontoinen”.

– Yritin kiteyttää ajatusta aloittamalla ensimmäisen versen kysymyksellä, joka kristallisoisi Ennen ja nyt -teeman. Biisissä oli jännä rytmi, jota Knipin ohjeistuksen mukaan tuli vaalia. Olin juuri lähdössä lomalle, ja lupaus tekstin pyörittelemisestä osui haastavimpaan mahdolliseen saumaan. Ehdin kuin ehdinkin kuitenkin laittaa lusikkani tähän juuri sopivasti niin, että Mikki ja Lasse saivat askarreltua kokonaisuuden leikkaa ja liimaa -tekniikalla kasaan.

Kauste kertoo, että Iisalta he nappasivat lopulta kokonaisen säehahmotelman, kun taas Kurjen panokseksi tekstin osalta muodostui säejärjestyksen muokkaaminen.

– Mulle se toi toki lisää kappaleen vaikeusastetta: kun on kertaalleen omaksunut oman tekstinsä tietyssä järjestyksessä, on todella vaikeaa opetella se uudelleen,
Kauste pohtii.

– Keikoilla ratkaistaan, kuinka hyvin olen kotiläksyni tehnyt!

Varsinainen äänitysprosessi sujui Kausteen mukaan ”tutun Egotrippikaavan” mukaisesti.

– Rummut, basso ja peruskitararaidat äänitettiin Petraxilla. Hollolasta siirryimme Helsinkiin työstämään biisiä Fried-studiolla Lassen ja Arttu Peljon suosiollisella avustuksella. Lisää kitaroita, laulua ja stemmoja. Knipiltä tuli myös muutama kiippariraita, joita hyödynsimme lopullisessa vedoksessa. Eniten aikaa veivät laulut johtuen tekstin jatkuvasta hioutumisesta muun äänitysprosessin edetessä. Kun päälauluraita oli äänitetty, päästiin nautiskelemaan lauluharmonioiden parissa. Sitähän varsinkin Knipi ja minä tykättäisiin tehdä vaikka hamaan tappiin saakka. Nyt jouduttiin kiirehtimään, koska oli muutamasta päivästä kiinni, ehtisikö kappale levylle vai ei. Hyvä että ehti, eikä kiireestä huolimatta jouduttu tinkimään lopputuloksesta. Job well done!

Teksti: Eero Tarmo
Julkaistu alun perin Soundissa 10/2017