Monen vuoden jälkeen … radiomiehen muistelmat
Gummerus
Jake Nymanin omaelämäkerta on kohteensa näköinen – tai ainakin julkisuudesta välittyneen kuvan mukainen, muuten en miestä tunnekaan. Vaikka Nymanista on vuosikymmenten radiotyön myötä muodostunut väkisinkin brändi, on hän aina tehnyt ohjelmiaan aihe ja asiantuntevuus edellä.
Kirjansakin on vähintään yhtä paljon Yleisradion ja etenkin Rockradion ja Radiomafian tarina kuin hänen henkilöhistoriansa. Radio-ohjelmien parissa kehittynyt ammattitaito näkyy myös kirjan dramaturgiassa: aina kun asiapitoisuus ja lukemattomien radio-ohjelmien kuvailu alkaa tympiä, vetää Nyman lukijan perhe elämänsä pariin, ja juuri kun kirjan omakohtaisuudelle alkaa kaivata laajempaa kontekstia, keskittää Nyman huomion kollegoihinsa. Esimerkiksi Soundin pitkäaikaisen päätoimittajan Timo Kanervan ansiot radiopakinoiden ja -näytelmien kirjoittajana hän huomioi toistuvasti.
Nyman kirjoittaa hyvin vetävästi ja poikkeuksellisenkin suorapuheisesti mielipiteensä esiin tuoden. Työkaverit saavat niin vuolasta tunnustusta kuin sapiskaa, ja oman elämänsä tragediatkin Nyman nostaa pöydälle avoimesti. Muutamin paikoin lukijalle tulee olo, että olisi kiinnostavaa kuulla Nymanin kritiikin kohteeksi joutuneen henkilön näkemys tapahtumista, mutta toisaalta ei tämä kirja yritäkään olla muuta kuin yhden ihmisen kokemus. Toki se onnistuu samalla laajenemaan hyvin kiinnostavaksi ja viihdyttäväksikin kuvaksi suomalaisen radiomaailman kehityksestä.
Teksti: Mikko Meriläinen
Arvio on julkaistu Soundissa 10/23.